Viestitreenit ja uusi vuosi

Eilen, uudenvuoden aatonaattona, pääsimme Piin kanssa mukaan viestitreeneihin ja voi sitä Piiperoisen intoa ja tarmoa. Neitokainen ei ole pitkään aikaan päässyt treenaamaan ja nyt sitten matkat taittuivat todella vauhdikkaasti. Matkalla treenipaikalle takaluukusta alkoi kuulua piippausta ja sitten omaa vuoroa odotellessa jo haukahduskin tuli suusta. Lähtötilanteeseen rauhoittui hyvin istumaan ja ampaisi heti käskystä matkaan. Intoa oli niin paljon, että syksyllä takkuillut jälkiosuuskin meni ihan omatoimisesti. Hyvä äidin pikkuinen karvaturri!

Treenipaikalle tuli myös Katin ja Hatan mukana "ulkoilemaan" vanha tervuherra Remu. Komea mies tuo meidän Sigin "pappa", Kuunsirpin Eye Catcher. Oli kiva nähdä oman koiran sukulaisia, varsinkin kun Remukin täyttää seuraavaksi jo 12 vuotta. Ja meriittejä vanhuksella on vaikka muille jakaa, FIN MVA, FIN KVA, VK3, TK ALO1 ja luonnetestistäkin pisteitä +205.

Tänään sitten olemme kotona ottamassa uutta vuotta vastaan. Sigi näyttäisi olevan vain kiinnostunut uusista valoilmiöistä pennun uteliaisuudella. Pii ei ole vielä huomannut koko paukuttelua oikeastaan ollenkaan. Juosta jolkuttaa ulkonakin ihan omia juttujaan. Tiltu sitten ei ole ikinä noihin paukkeisiin edes reagoinut. Ensimmäinen uusi vuosi siis, kun talossa ei ole paukkuarkaa koiraa.

Kaikille tutuille ja ystäville HYVÄÄ UUTTA VUOTTA -08 sekä menestystä koirien kanssa eri lajeissa!

Nina, Jari, Miramari sekä Pii, Sigi ja Tiltu

Kuulumisia Liedosta...

Jouluaatto lähenee ja Miramarilla into kasvaa. Jännitystä on selkeästi ilmassa. Tontut ja joulupukki kummittelevat selvästi pienessä mielessä. Joulukuusi on jo koristeltu ja Miramarin oma huone siivottu joulukuntoon. Jouluvaloja on laiteltu ja joulutoivotuksia on jo käyty viemässä. Joulumieli alkaa selvästi saapumaan myös meidän perheeseen. Varsinkin kun omatkin työkiireeni ovat hellittäneet ja saamme viettää viisi ihanaa päivää yhdessä. Miramari sitten viettääkin 1½ viikkoa talvilomaa hoidosta.

Pii ja Sigi kävivät viikolla toivottamassa hyvää joulua myös Kuunsirppilään. Samalla sitten Mari sai tarkastettua Sigi-neidin hampaat ja syvä saksipurentahan sieltä löytyi ja kaikki hampaat olivat kasvaneet suuhun takaisin. Tuolla purukalustolla on hyvä jatkaa nakerteluja. ;-) Pii ja Sigi ilmoitettiin myös Turun tammikuun näyttelyyn. Pii vaan päätti pudottaa kaiken pohjavillan viime viikon aikana. Tosin onneksi tuohon näyttelyyn on sitten vielä kuukausi aikaa.

Piin tokoilu on ollut tauolla. Oma motivaatio on ollut huono. Hallille on turha kuitenkin lähteä väsyneenä. Ensi vuonna lupaan parantaa tapani ja aloittaa kunnon treenit taas neitokaisen kanssa. Josko sitten kevään aikana saataisiin joku koekin taas käytyä läpi. Jälki on talvitauolla joulukuun. Tammikuussa, jollei lunta tule, on sitten taas treenit.

Sigin pitäisi myös aloitella hiukan enemmän tuota tottelevaisuutta. Meidän ärripurri luonnonlapsi kun on saanut aika vapaan kasvatuksen. Myös agilityyn varmaan Jarin kanssa käyvät jo alkuvuodesta tutustumassa tai ainakin hallin tunnelmaan ja joitakin esteitä aletaan sitten hiljalleen harjoittelemaan. Leikkiminen ja halailu sekä sylikoirana oleminen on kuitenkin se Sigin tämän hetken tehtävä. Kaaoksen järjestämisen lisäksi siis.

Tiltukin pääsee hallille muistelemaan agin saloja ja sitten starttaa kenties muutaman kisan Jarin kanssa. Josko sieltä sitten rapsahtaisi se viimeinen 0-tuloskin sijoituksen kera kakkosissa. Olisihan se mukavaa saada Tiltu-neitikin III-luokan koiraksi.

Itse keskityn alkuvuoden edelleen vatsan kasvatukseen. Jännityksellä odotamme tuota uutta tulokasta koko perheen voimalla. Toivataan, että tälläkin rintamalla menee hyvin ja saamme nauttia sitten maalis-huhtikuun vaihteessa uudesta perheenjäsenestä. Reippaasta Miramarista tulee sitten ihana isosisko pienelle siskolle tai veljelle.

Nyt kuitenkin hiljennymme joulun viettoon.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Köh Köh...

Yskitään sitten melkein koko porukka. Miramarilla on pieni flunssan alku, Jari on siitä toipumassa ja mulla on alkamassa. Sigin yskä kesti pari päivää, mutta nyt Pii on sitten aloittanut kakomisen. Tiltu vaan mennä posottaa. :) Olemme siis koittaaneet myös hiukan lepäillä koko perhe, mutta kun talossa on tuo pieni kaksijalkainen ja pari pölötintä...

Loma on mennyt sateisten päivien merkeissä. Ollaan kuitenkin saatu piha talvikuntoon.puita ajettua talliin saunaa ja takkaa varten talven varalle. Miten näinkin pienestä pihasta voi tulla noin paljon lehti- ja männynneulasroskia?

Syyslomaillaan

Viikonloppuna saimme maistaa esimakua talvesta, kun satoi hiukan lunta ja pakkastakin oli parhaimmillaan -8 astetta. Nyt kuitenkin ulkona jälleen sataa vettä ja lumi on sulanut kokonaan pois. Ehdin jo nauttia pakkasesta ja sen kovettamasta maasta= ei kuraisia tassuja ja jatkuvaa pesemistä.

Sigillä on nyt sitten yskä. :( Pieni neiti aloitti sunnuntaina iltapäivällä köhimisen ja sitten koko yön yökkäsi noita limakasoja. Pidämme kuitenkin peukkuja, että pääsimme vähällä. Tänään ei noita limoja ole enää tullut ja en ole kuullut neidin edes kunnolla enää yskivän. Piillä ja Tiltulla ei ole ainakaan vielä mitään oireita...

Muuten Sigi on kyllä reipas tyttö, joka ottaa pian jo Piin koossa kiinni. Eilen otettiin pieni matsi kynsien leikkaamisen yhteydessä, kun neitokainen oli sitä mieltä, että kynsien leikkaaminen on ihan turhaa. 10 minuuttia tein töitä, että sain neidin aloilleen ja sen jälkeen sitten minuutissa saatiin kynnet leikattua. Enää kyse ei ollut ihan pienestä oikuttelusta vaan neidillä selvästi on jo uhmaa mukana ja se yhdistettynä tuohon sisuun, joka jyllää "Sisupussi-Sigin" sisällä... Myöhemmin otin Sigin kuitenkin uudelleen kynsienleikkuuseen ja neiti alistui kohtaloonsa samantien. Eli tarvitaan sitä tiukkuutta ja paljon kehuja pienestäkin oikeasta rauhoittumisesta.

Piin kanssa ollaan pidetty nyt hiukan taukoa treeneistä ja virtaa tuntuu löytyvän vähän liiaksikin. Nyt vaan ollaan varmaan hetki vielä karanteenissa ja seuraillaan, ettei tuota yskää käydä tartuttamassa toisiin treenikavereihin. Täytyy kaivaa tuo hyppyeste tuohon pihalle esiin ja ottaa vähän toko-treeniä iltapäivällä enimmän energian purkamiseksi. Sigille sitten noita kontaktinotto treenejä ja seuraamisen+sivulletulon harjoituksia.

Tiltu sitten on vallannut meidän sängyn kokonaan ja tullut siihen tulokseen, että ihmiset väistyy kun neiti päällikkö nukkuu pää tyynyllä meidän keskellä. Pari kertaa potkaisi sitten mua selkään lisätilaa saadakseen. Nyt pitää ensi yönä pistää taas paikat uudelleen jakoon. Tiltu varmaan saa luvan nukkua jaloissa tai mieluummin omassa sängyssään.

Nyt pitäisi sitten kehittää myös Miramarille jotakin huvia sadepäiväksi. Pieni ulkoilu tehdään varmasti, mutta kun siellä tuuleekin niin paljon, ettei pystyssä meinaa pysyä. Eikä Miramarin mielestä ollut hyvä idea siivota hänen huonetta. Siellä kun taas kerran on käynyt pyörremyrsky. Ehkä käydään sitten vaan kaupassa ja ostetaan joku tehtäväkirja ja laitetaan sitten nuo loput helmet kaulakoruiksi vauvoille.

Jari on saanut myös kunnon syysflunssan. Makailivat eilenkin Sigin kanssa yhdessä olohuoneen sohvalla yskien ja aivastellen. :) Miramari myös on hiukan nuhassa ja yskässä, mutta se ei menoa haittaa. Itse olen ainakin vielä säästynyt taudeilta. No, itsellä on kuitenkin muutenkin tukala olo vatsan kasvaessa.

Pitkästä aikaa...

ehdin tännekin kertomaan kuulumisia. Aikaa on kulunut jo yli kuukauden siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin. Laiska minä... ja varsinkin kun kuulin, että olisi kiva lukea meistäkin välillä täällä jotain uutta.

Miramari on kasvanut kesän jälkeen todella paljon ja leikkii ja tuhtailee jo jopa itsekseenkin omassa huoneessa. Koirien kanssa neitokainen sitten onkin ihan paita ja peppu, varsinkin Sigin kanssa.

Sigistä on kasvanut isokorvainen koipeliini. Tottelevaisuuttakin on jo aloitettu harjoittelemaan ja istuminen sekä maahanmeno alkavat sujumaan jo ihan mukavasti. Nyt ollaan saatu myös lisöttyä malttia ja ruokakupin vieressäkin maltetaan istua katsekontaktissa niin kauan, että lupa syömiseen tulee.

Piin tokoilu jatkuu ja jälkeä ollaan harjoiteltu tiheästi. Onpa aikatauluihin saatu sovitettua muutama viestitreenitkin. Tokossa keskitytään nyt ALO-liikkeisiin. Jospa sitten tammikuussa saataisiin jo jokin tuloskin kokeista...

Tiltu pärrää ja pörrää kovaa. Neiti Tappinen yrittää kovin pitää belgit kurissa ja järjestyksessä, mutta ikävä kyllä alkaa jäädä molemmille vauhdissa. Sisällä taas kuitenkin neiti on päällikkö kaikessa... ainakin omasta mielestään.

Rauhaiseloa...

Piillä ekat juoksut ovat sitten ohi. Neitokainen oli todella siisti eikä nyt ole onneksi mitään oireita valeraskaudesta. Pii on ollut koko ajan ihan normaali itsensä. Nyt vähitellen päästään taas mukaan treenailemaan tokoa ja agia. Viestiäkin on luvassa jäljen lisäksi.

Sigi kasvaa vauhdilla. Riiviö se edelleen on ja kaikessa mukana. Ärripurri ja sähinkäinen ja vieläpä kovaääninen sellainen. Mutta niin ihana ja suloinen kuitenkin. Hiukan ollaan jo koulutuksessakin edetty ja nyt maltetaan jo istua, että saa ruokakupin eteen. :)

Tiltu on alkanut myös leikkiä Sigin kanssa enemmän. Ihan seurata noita kahta suunnilleen saman korkuista leikkimässä. Ja vaikka Tiltu pärisee ja pörisee omalla tapansa mukaan niin Sigi ei siitä ole moksiskaan. Häntä vaan vähän ylemmäs ja kimppuun takaisin.

Miramarista on tullut jo iso tyttö ja hoidossa menee ihan hyvin. Ihanaa huomata melkeinpä joka päivä opitun jotain uutta ja erilaista. Lauluja ja leikkejä on jo jos jonkinlaisia ja paljon tulee myös tarinoita neidiltä itseltään.

Isoja iloja ja suuri suru.

Viikonloppuna sitten perheemme menoa piristämään saapui Sigi, pieni tervu-tyttö. Heti ensimmäisen tunnin aikana nimi kasvoi sisupussi-Sigiksi. ;) Niin paljon tarmoja, energiaa ja luonnetta tulla pallukalla on. Aivan sympaattinen ja äänekäs tapaus.

Piillä alkoi sitten ensimmäinen juoksu. Meidän iso pentu ei ole enää pentu-pentu. Niin ja Sigin tultua neitokaiselle on löytynyt myös luonnetta. Osaa jopa sanoa tarpeen tullen pennulle pahasti. Treeneistä nyt sitten taukoillaan, mutta kuukauden päästä sitten taas katsotaan uudella innolla.

Ja se suru, se on suuri. Meidän rakas turvapäällikkö Onsku sairastui todella nopeasti ja Jari joutui maanantaina eläinlääkärillä tekemään sen vaikeimman päätöksen. Onsku pääsi sateenkaarisillalle Zafran luo. Sunnuntaina ei olisi uskonut, että maanantaina illalla koti olisi näin hiljainen ja ilman herra Pöntistä. Ja meillä kaikilla on ihan hirveä ikävä...

Huh hellettä...

Niinhän siinä sitten kävi, että kun loma loppui, helteet alkoivat. Lämmintä riittää ja meidän perheessä tapahtuu. Piiperoinen taitaa olla tällä hetkellä se meidän perheen testieläin. Lauantaina oltiin Hyvinkäällä RotuRace-tapahtumassa. Siellä tapasimme paljon Kuunsirppien omistajia koirineen. Oli mukava tavata ihan uusiakin tuttavuuksia ja pulputtaa "vanhojen tuttujen" kanssa. Juoksuosuudella Pii vähän häkeltyi eikä matka taittunut parhaalla mahdollisella vauhdilla, mutta mitä siitä. Pääasiahan oli hauskan pitäminen ja leikkiminen rotukavereiden kanssa.

Illalla sitten tokoilimme vielä ryhmässä ja aiheena liikkeestä jäävät. No, sen treenin sitten huomasi sunnuntaina toko-kisoissa, kun Pii seuraamisessa ja noissas jäävissä ennakoi koko ajan käskyä ja hidasteli. Tulokseksi kuitenkin 133pistettä ja III-tulos. Ihan hyvin meidän tokakertalaiselta ottaen huomioon päivän helteen ja vähävarjoisen kisapaikan. Paikallaan makuun jälkeen jouduimme odottamaan melkein kaksi tuntia omaa vuoroa täydessä paahteessa. Ihme, että Pii edes jaksoi tehdä mun kanssa jotain.

Keskiviikkona sitten aloitettiin uudestaan jälki. Sitähän muutaman kerran viime vuonna kokeilimme pennun kanssa, mutta nyt sitten koitetaan tosissaan saada tuota PK-puolta treenattua. Teimme muutaman jäljen ja sain taas todeta pikkuisen yllättävän mut iloisesti. Alun hapuilun jälkeen namit poimittiin suuhun tarkalla nenätyöskentelyllä. Kiitos Soilelle hyvistä vihjeistä ja koitamme harjoitella ahkerasti seuraavaa kertaa varten. Matkalla kotiin bongasin jo muutaman hyvän harjoittelupellon.

Miramarin hoito on alkanut hyvin. Uusi hoitaja Susanna on otettu hyvin vastaan ja päivät sujuvatkin sitten iloisesti leikkien ja tuttujen kavereiden kanssa puuhastellen. Miramari on venynyt ja kasvanut kuukaudessa todella paljon. Tarmoa ja päättäväisyyttä on tullut lisää. Suu paukkuu koko ajan ja jalat vie reippaasti eteenpäin. Isin ja äidin pieni prinsessa...

Loma lopuillaan

Kesäloman viimeiset päivät menossa ja me olemme viettäneet paljon aikaa Miramarin kanssa tehden erilaisia "retkipäiviä". Loman aikana siis pääsimme kalaan, Titi-nallen kotia katsomaan, Zoolandiaan, Muumimaailmaan, sienimetsään... niin ja vietimme oikein rentouttavia päiviä.

Pii on sitten kanssa päässyt mukaan kaikenlaiseen uuteen. Marin luona ollaan käyty katsomassa rotukavereita/sukulaisia, viestitreenit ovat jatkuneet, tulossa on jälkitreeniä elokuussa ja nyt sitten vielä uusinpana jännityksenä ekat tokokisat. 2.8. olimme ekan kerran kokeessa ja kaikista oudoista ja jännistä asioista huolimatta tuloksena 147,5 pistetta ja II-tulos, tuomarina Kari Kielo. Nyt olen sitten saanut jännitettyä tuon ekan kisan pois ja nyt varmaan sitten syksyn aikana katsomme nuo kaikki liikkeet kuntoon. Erityisesti noihin Piin käsittelyihin pitää keksiä jotakin. Neiti kun inhoaa yli kaiken juoksutarkastusta ja sen takia sitten tuomaristakin voi tulla mörkö.

Ja lopuksi se suurin uutinen eli meille on tulossa toinen tuollainen ihana karvakasa. Perheeseemme muuttaa 13.8. tervu-neiti Kuunsirpin S-pentueesta. Sitäkin olemme Miramarin kanssa jo muutaman kerran käyneet katsomassa loman aikana. Pii saa reuhokaverin ja me toisen ihanan harrastuskaverin.

Lomaillaan...

Nyt sitten alkoi maanantaina se kauan odotettu kesäloma. Jari on töissä osan aikaa, mutta koittaa tuo mieskin sitten aina välillä olla meidän tyttöjen kanssa. Maanantaina olimme loman alkamisen kunniaksi päättäneet tehdä jotain erilaista ja Jari vei meidät Miramarin kanssa mato-ongelle. Toista tuntia tuo pieni ihmisenalku jaksoi tuijotella kohoa ja kysellä kaiken maailman juttuja. Kalansaalis jäi todella laihaksi, ei yhtään mitään, mutta hauskaa oli. Miramari olisi lähtenyt heti uudestaan, kunnei kerran saatu mitään vietäväksi vaarin savustuspönttöön. :)

Piin kanssa ollaan treenailtu kotipihalla tokoa. Iltaisin on otettu aina tuo paikallaan makuu erilaisilla matkoilla ja ajoilla. Muutaman kerran on päästy jo niin, että Pii makaa tontin toisessa reunassa ja minä kävelen melkein toiseen reunaan ja aika on sitten lähemmäs 2 minuuttia. Matka siis hiukan "ylipitkä" noin 25-30m. Mutta kun tuo matka juuri on ollut se ongelma, kun neidillä oli tapana lähteä hiipimään mun luo. Treeni on tehty aina eri reunoilla ja eri kohdissa tonttia. Näin on ympärillä myös erilaista häiriötä. Ja naapurit varmaan pitävät mua ihan kahjona kun seisoskelen aina jossain reunalla paikallani tuijottaen vain eteenpäin. Niille kun koira on aina jossain kulman takana.

Toko-hyppyä ollaan otettu ihan palasina ja viimeiseksi aina koottu se liikkeeksi. Siihen alan olla aika tyytyväinen. Vielä pitää tuota käännöstä saada niin, että Pii ei tule kauheasti sivulle. Pysyy kyllä käskyllä seisomassa, mutta...

Eilen illalla sitten pitkästä aikaa otin tuon liikkeestä maahan ja neiti yllätti mut. Ei tarvittu mitään kääntymisiä ja avustamisia. Siihen tuo lakosi ja odotti, että tulen takaisin viereen. Pii kyllä osaa aina yllättää mut. Ja perään sitten tyhmän rohkeasti kokeilin tuota liikkeestä seisomista ja seis käskyllä neiti jäi jököttämään paikalleen... siitä hämmästyneenä isot palkat ja kehut. Tuo on hieno koira.

Lopuksi sitten vielä agility-hyppyjä muutama lyhyt sarja ja alkaahan tuo elukka toimia siinäkin. Kaarrokset venyvät välillä vielä, mutta niitä hiotaan jossakin vaiheessa. Ampaisipa neitokainen sitten hypyn jälkeen vauhdilla kulman taakse ja kiersi talon miljoonaa juosten ja sitten takaisin hypyn yli viereen. Ensimmäisen kerran se sai AGIHEPULIN. Siitäkin ylpeänä nauraen sisälle.

Toisin sanoen loma on alkanut hienoissa merkeissä. Sää on ollut hiukan sateinen, mutta yleensä vesi on tullut öisin ja päivällä sitten on ollut pilvistä. Olemme pystyneet kuitenkin olemaan paljon ulkona. Miramari saa nauttia kotona olosta. Ja mulla usko Piin kanssa TOKOSSA kisaamiseen syksyllä ekan kerran vahvistui taas kerran. Vielä kun tuota seuraamista saisi parannettua, niin sitten voisin jopa sitä BH-koetta miettiä... ainakin heti keväällä. Sitten pitäisi alkaa tuon esineruudun opettaminen...

Kesäkuu loppui ja heinakuu alkoi

Se on sitten jo heinäkuu ja viikko töitä jäljellä ennen kesälomaa. Miramari aloitti jo loman hoidosta ja viettää päivät laatuaikaa vaarin ja mamin kanssa.

Perjantaina oltiin Hepojoella treenailemassa viestiä Piin kanssa koko perheen voimalla. Tai siis tappiset kylläkin oli kotona. Neiti juoksi innolla ja vauhdilla. Ekan kerran jopa hiukan vingahteli intoa odotellessaan omaa vuoroaan. Yes... Pii sai todella onnistuneen treenin ja iloiset suoritukset.

Pii tokoili lauantana kisatreeneissä ja minä olen oikeasti ylpeä tuosta ipanasta. Liikkeet eivät todellakaan olleet täydellisiä, mutta mitään tehotreenaajia me ei olla kyllä oltukaan. Meillä on ollut mottona "hiljaa hyvää tulee". Ekan kerran siis tehtiin jo liikkeet kokonaisena ja muutaman liikkeen sarjoina. Palkata sai mahdollisimman vähän. Paljon on vielä opeteltavaa molemmilla, mutta kyllä me vielä jossakin vaiheessa kisaamaan päästään. Onhan meillä aikaa, kun Piikin on vasta vuoden.

Corgit sitten ovat viettäneet aikaa lökötellen ja laiskotellen. Ja taitavat olla aika tyytyväisiä tuohon olotilaan. Tiltulta saimme hiukan painoa pois ja neiti on heti pirteämpi ja vauhtia alkaa riittämään. Tänään pääsi corgit kokeilemaan keppejä, jotka Mauri oli tehnyt meille. Hyvin toimivat.

Kesäkuu lopuillaan.

Juhannus sitten tuli ja meni. Meillä se tiesi kotona oleilua sekä kisailua agilityn merkeissä. Kisailemaan TSAU:n juhannuskisoihin Piikkiöön ilmoitettiin Tiltu yhden startin verran. Sen lisäksi Jari starttasi yhden startin Sirpan Miron kanssa. Mukaan kisapaikalle pääsivät myös Onsku ja Pii. Onsku muistelmaan kisaulua ja Pii treenaamaan ihmisten kanssa olemista.

Perjantaina meillä kävi Piin kanssa leikkimässä myös berni-pentu Saku. 15-viikkoinen pentu oli kylläkin enemmän Onskun mieleen aluksi, mutta kun ilta viileni, niin junioreilla vauhti kiihtyi. Myös Miramari piti tuosta pehmeästä karvapallerosta. ;)

Onnea Pii!

Meidän pieni Piiperoinen täyttää tänään 1 vuotta. Synttäreiden kunniaksi neiti pääsi treenaamaan agilityä isännän kanssa. Niin ja Ninan vanhempien luokse herkkujen pariin. Aamulla otettiin pari kuvaa ja tämän sitten Miramari valitsi Piin synttärikuvaksi.

Ja meidän on vielä kerran pakko kiittää Maria tästä ihanasta pienestä perheenjäsenestä. On se vaan niin upea yksilö kaikella tapaa.

Piin viikonloppu

Piillä sitten oli todella vauhdikas viikonloppu. Lauantaina aamupäivällä suunnistettiin Hepojoelle viestitreeneihin. Neiti oli taas intoa täynnä ja vauhdikkaasti taittui siirtymätaipaleet neidiltä. Vaikeaa Piille näyttää olevan tuo luottamus lähteä hakemaan Jaria B pisteestä C-pisteeseen. Mutta saimme Hatalta ja Katilta hyviä treeniharjoituksia ja niillä sitten jatkamme. Pitää varmaan myös ottaa muutama jälkiharjoitus taas muistuttamaan siitä lajista. Miramarikin pääsi mukaan katsomaan mitä Pii oikein metsässä hommaa meidän kanssa.

Viestitreeneistä suoraan kävimme eläinliikkeessä hakemassa Piille noutokapulan (650gr). Jari heitti kapulan autosta pihalle ja Pii juoksi hakemaan sen ja juosta jolkutti sen kanssa ensin ympäri pihaa ja toi sitten Jarin varpaille. ;) eli pian päästään sitten treenaamaan noutoja, jos neiti tuohon malliin alkaa ottamaan puukapulaa suuhun.

Sitten illalla tokoiltiin. Neiti päätti sitten näyttää oikein kunnolla mitä osaa. Yllätti meinaan mut täydellisesti hyvällä hypyllä, seis-käskystä seisominen ja vielä odotti, että pääsen viereen ja vasta käskystä istui sivulle. Jee, yksi liike. Sitten luoksetulossa neiti hanskasi homman myös ihan hyvin, pysyi istumassa, juoksi vauhdilla mun luo ja istahti eteen etutassut mun varpaille. Sivulle en vielä käskenyt, kun halusin palkata upeasta eteen-tulosta. Upeaa Pii! Seuraamiseen vaihdetaan sitten palkaksi lelu, kun näyttäisi neiti vihdoin tajunneen tuon riehumisen. Ainakin kokeilussa tuntui toimivan hienosti.

Sitten lopuksi otettiin puomia muutama kerta, kun neiti pääsi multa karkaamaan esteille. Ja tuolla kentälläkin kokeilin vielä tuota kapulaa. Sielläkin heitosta toi sen reippaasti mun varpaille. YES, mahtava päivä Pipsa Pirteältä!

Sunnuntaina sitten lähdettiin Lohjalle näyttelyyn. Siellä oli paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Pahimpana varmaan päälle kumartuva tuomari. Pii kapsahti vauhdilla Marin syliin turvaan. Tuloksena EH ja JUK2 eli mielestäni tosi hyvin meidän pentupennulta. Oli se taas niin pieni siellä kehässä. Kiitos Marille jälleen kerrran Piin esittämisestä.

Näyttelyistä päätimme sitten poiketa Hölsöjen koirahoitolalle moikkaamaan Jukkaa ja Merjaa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja vielä kun sitten Hannele ja Seppokin saapuivat paikalle viiden suippokuonon kanssa. Ja tottakai peuhaamaan pääsi mukaan Kiva. Ensin menimme sinne niin, että Merja päästi yhden hoitolavieraan Piin ja Kivan kanssa leikkimään. Pii pysähtyi ja jäi hetkeksi tuijottamaan lähestyvää tukkaoliota, Lauri-afgaania. Aivan upea herra, mutta Piitä kyllä aluksi hirvitti ihan kamalasti. Vartin päästä kuitenkin kaverukset jo yrittävät leikkiä. Harmi kunnei ollut kameraa mukana, Piistä olisi saanut niin hyvän kuvan pelottavan Tukkaolion kanssa. Kiitos Jukka ja Merja kahvista ja pienestä tauosta ennen kotimatkaa!

Kotona sitten on väsynyt belgi, joka saa nyt sitten levätä pari päivää, kaksi hieman käärmeissään olevaa corgia, kun kakara vaan on päässyt meidän kanssa ja aivan ihana pieni tyttö, jonka saimme illalla kotiin mamin ja vaarin hoivista.

Toukokuun viimeinen päivä.

Nyt sitten Pii on saanut yllättäen jonkun pienen napsahduksen kauniissa päässään ja tänään Jari sai ekan kerran treenit onnistumaan todella hyvin. Minä olen kyllä siitä NIIN iloinen! On tainnut parin kuukauden agitauko tehdä hyvää ja nyt sitten kun neiti pääsi vielä kokeilemaan A-estettä, niin vauhti vaan kiihtyy. Ja noista jaloista kyllä sitä vauhtia riittää.

Onskun jalka alkaa olla hyvässä kunnossa, jos tuosta enenevästä vauhdista mitään voi päätellä. Onskuhan tulee kivusta "äreäksi", mutta vaikka olemme hieman vähentäneet tuota särkylääkeannosta, herra on ihan normaali itsensä. Ihana Herra Tappinen. ;)

Tiltu viettää kotipäiviä ja välillä pääsee mukaan kujakeppi tai hyppytreeneihin kotipihalla. Sen kanssa kyllä voisi hiukan vaikka tokoilla välillä. Joutuisi ne kaksi hernettäkin sinkoilemaan välillä ja voisivat ne välillä vaikka osua kohdakkainkin. Toisaalta useimmiten näyttää, että vaikka Tiltullakin tuota virtaa riittää, niin se myös on tyytyväisin meidän koirista, kun se vaan saa köllötellä sohvalla tai sängyllä.

Kaikki tuntuu olevan hyvin.

Onsku siis alkoi jo seuraavana päivänä kävelemään kaikilla tassuilla, ontuen kuitenkin. Nyt olemme huomanneet pikku-ukon venyttelevän todella paljon molempia päitä. Ja myös noita vastakkaisia jalkoja yhtä aikaa. Hienoa meidän vahtipäällikkö! Vielä kun saadaan noita särkylääkkeitä vähennettyä niin nähdään sitten oikein kunnolla mikä on tilanne, mutta me ollaan täällä positiivisella mielellä.

Illalla Piin olisi tarkoitus tokoilla treeneissä pitkästä aikaa. Nyt kun mulla ensi viikon jälkeen työkiireet vähenee olen päättänyt ottaa Piin kanssa oikein kunnon treenejä, jotta päästään eteenpäin liikkeissä. Ja tuo kunnostautuminen alkaa tänään illalla ja varasin myös sitten keskiviikoksi aikaa, että päästään TKK:n treeneihin. Saamme myös tuon pihalle tulotien aidattua, niin saan keskittyä koiraan enkä koko ajan pelätä, että tiellä liikkuu joku ja neitokainen ampaisee sinne. Miten koira voi pysyä muualla treeneissä koko ajan mun kanssa kontaktissa, mutta kotipihalla pitää koko ajan seurata mitä muualla tapahtuu ja heti ampaista tutkimaan tilannetta?

Muuten sitten kaikki meneekin omalla painollaan. Miramari on taas venahtanut ja oppinut paljon uusia asioita. Neiti opettelee jopa tekemään kirjaimia ja eilen hätkäytti meitä hienolla tanssiesityksellä. Pitää ensi kerralla huomata ottaa muutama kuva tuosta luovasta taidelajista tai sitten peräti pätkä videolle. ;)

Onsku ja Pii törmäsivät...

toisiinsa tiistaina aamupissalla. En oikeastaan tiedä miten siinä kävi, mutta päästin koirat vapaaksi normaaliin tapaan pihalle ja kun sitten lähdimme kävelemään takaisin sisälle, kuulin vain hirveän parahduksen ja sen jälkeen uikutusta. Ensin jähmetyin ja mietin uskallanko edes katsoa mitä on tapahtunut. Tiltu pyöri tapansa mukaa jaloissani ja Pii juoksi samantien ovelle, joten päästin ne sisään ja menin katsomaan missä meidän puuttuva lammas on.

Sieltä Onsku kuitenkin tuli kulman takaa, mutta pitäen oikeaa etutassua ilmassa. Ei sitten varannut ollenkaan sen päälle. Kauhuissani vein pojan sisälle ja pyysin Jaria tutkimaan jalkaa. Samalla soitin päivystävälle eläinlääkärille ja häneltä sain ohjeeksi antaa Onskulle särkylääkkeen ja yhdessä päätimme, että soitan heti kahdeksalta omalle lääkärille, josko siellä olisi aikoja.

Onsku pääsi lääkärille ja siellä vahvistui jo meidän oma diagnoosikin. Otettiin RTG ja jalka ultrattiin, kunnei löytynyt murtumia eikä olka ollut sijoiltaan. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että siellä on sitten sen verran kuitenkin nesteitä, että vaikuttaa kunnon revähdykseltä, joka on aiheutunut kovasta törmäyksestä. Piinlujasta törmäyksestä. Onsku on nyt sitten parin viikon hihnalevolla ja sen jälkeen vähitellen lisätään kuntoilua. Muutama kuukausi tässä varmaan kuluu, että poitsu on kunnossa. Mutta tänään herra jo tepasteli neljällä koivella vain aavistuksen tuota oikeaa jalkaa keventäen. Ihmeolio...

Nyt sitten Onsku ja TIltu ulkoilevat yhtäaikaa ja tuo meidän remueetu Pii saa juosta miljoonaa ympäri pihaa yksinään. Eipa taida tuo pölötin edes huomata, ettei siellä muita ole. ;)

Taukoja monesta asiasta.

on sitten pidetty kaikessa muussa paitsi työteossa. Yllättäen tuolla kukkatukussaon hirveä kiire ollut kohta kuukauden ajan ja sama homma jatkuu tuonne juhannukselle asti.

1. tauko on tokoilussa. Lentsun kurssin jälkeen ainoastaan muutaman kerran on ollut intoa tehdä jotakin Piin kanssa. No, nyt yhden yön aikan pihallemme oli ilmestynyt tokon hyppyeste. Sitä nyt sitten pitäisi alkaa hiomaan.

2. tauko Piillä on ollut agissa, kun isäntä on tuolla Ranskan maalla ollut pian puolitoista viikkoa. Ainoastaan pihalla olevia kujakeppejä olemme muutaman kerran kokeilleet namikupin kanssa. Niistä on tullut todella yes-juttu Piiperoiselle.

3. tauko on ollutcorgeista. Kaverit ovat Jarin matkan aikana täyshoidossa mummin luona. Tiltu ja Onsku viettävät siellä varsin kylläistä aikaa ja tiedän jo saavani muutaman kilon lihoneet tappiset kotiin.

4. tauko on Miramarilla isi-tauko. Iskää jo kovasti kaivataan ja onneksi huomenna koittaa se päivä, kun isi tulee kotiin. Niin ja mukana on ne moneen kertaan varmistetut tuliaiset :)

Onneksi Jari on tulossa kotiin ja viikonlopuksi saamme koko jengin taas saman katon alle. Todella hiljaista on täällä ollut, kun olemme viettäneet kotona aikaa Miramarin ja Piin kanssa. Meillä kolmella on jo iso ikävä Jaria ja tappisia.

Pii kurssilla.

Lauantaina sitten oltiin ihan ekalla oikealla toko-kurssilla. Tähän asti olemme treenanneet ryhmässä, mutta nyt pääsimme mukaan kurssille, jossa kouluttajana on Leena Välimäki. Leenahan on ollut edustamassa Suomea TOKOssa monena vuotena mm. MM- kisoissa.

Ensin saimme ohjeita koirien kanssa leikkimiseen. Sen jälkeen treenasimme luoksetuloa, seuraamista, ruutua ja lopuksi noutoja. Päivä kului todella nopeasti ja saimme paljon uusia "ohjeita". Niistä kirjoitan sitten treenipäiväkirjaan, kun saamme tuon toisen koneen takaisin.

Huomaisin myös, että Pii oli oppinut sellaisia asioita, joita en edes itse ollut tajunnut sen jo osaavan. Tähän asti seuraamista ollaan harjoiteltu vain muutaman korkeintaan kymmenen askeleen sarjoina suoraan. Lentsu pisti mut tekemään käännöksiä oikealla ja vasemmalle ja neiti marssi kauniisti sivulla seuraten koko ajan. Sitten kun vielä käsky kävi tehdä täyskäännös, niin ohjaajan silmät eivät millään meinanneet uskoa, kun pieni neiti tuli mukaan käännöseen todella kauniisti. Vähänkö meillä on taitava Piiperoinen.

Tänään sitten treenit jakuvat. Mitähän tälle päivälle tulee uutta? Toivottavasti myös noita hyviä oivalluksia, että pikkuneitihän osaa jo...

Tässä kävi niin...

kuin arvelinkin eli päivityksiä kun ei koneella saa tehtyä tuonne kotisivuille, niin myös blogin tekstit unohtuu. Niin ja kun tämä väliaikainen kone on HIDAS.

Tässä välillä Pii on treenaillut tokoa ja viestiä. Tokossa aiomme huomenna ja sunnuntaina osallistua Välimäen Leenan kurssille. Molempina päivinä on kolme tuntia tehokasta treeniä. Viestiä treenattiin vapunpäivänä Katin ja Hatan opastuksella Hepojoella. Ylpeänä jälleen lähdimme treeneistä kotiin taitavan pienen belgimme kanssa. Agissa Pii on pitänyt hiukan taukoa, kiitos Jarin ja mun töiden ja niiden aiheuttamien kevätkiireiden.

Onsku ja Tiltu ovat sitten keskittyneet kotona vahtimiseen. Kaverukset ottivat myös yhteen tuossa muutama päivä sitten. Tuloksena Tiltulle kipeä selkä ja Onskulle yksi hammas vähemmän. Onneksi se oli noita pieni alaetuhampaita eikä haittaa kaverin menoa lainkaan. Ja Tiltu sai Katilta ensiavun selkään.

Miramarilla on sitten alkanut kunnon uhmaikä tai niin kuin hän asian ilmaisee "tuhmaikä". Onneksi neuvottelemalla kuitenkin ollaan päästy hyvinkin vielä sopimuksiin. Tänään käytiin myös hammastarkastuksessa ja neitokaisella on sitten jo kaikki maitohampaat suussa. Ja hampaatkin on harjattu isin kanssa iltaisin hyvin.

Muuten elämä sujuukin omalla mallillaan. Kotonakin ollaan ehditty hiukan olemaan. Tuo vähäinen vapaa-aika ollaan kuitenkin käytetty hyödyksi. Pihan ympärille ollaan saatu tehtyä aitaa, Pii on saanut kujakepit ja toko/pk-hypyn. Kiitos Jamppa ja Jari!

Nina

tietokone hajosi...

joten kotisivuja emme saa muutamaan viikkoon päiviteltyä. :( Koitan kuitenkin käydä täällä kertomassa kuulumisia.

Retkellä Zoolandiassa

Maanantaina päätimme Miramarin kanssa lähteä retkellä Zoolandiaan. Otimme mukaan paljon eväitä reppuun ja rattaat. Ilma oli aika viileä, mutta ulkona oltiin melkein koko ajan. Paljon eläimiä tuli nähtyä ja hiukan jopa silitettyä.

Reipas tyttö jaksoi koko ajan kävellä ja rattaat olivatkin sitten mukana vain tavaroita varten. Tutkimme ensin kaikki eläimet ja sitten lopuksi Miramari pääsi leikkimään Zoolandian "peuhamaahan".

Kuvia löytyy täältä: http://personal.inet.fi/koti/miramari/huhtikuu07/index.html

Pii treenailee II

Tänään on ollut todella viileä päivä ja silti päätin lähteä Piin kanssa TKK:n treeneihin. Aiheina oli seisominen ja paikallaan oleminen. Molemmat alueita, joissa kaipaamme vahvistusta. Seisomisen opetteluun saimme mukavia vihjeitä ja makuulla oloon sitten jatko-ohjeita.

Ostin Piille palveluskoira-liivit. Oli tuo pienokainen hassun näköinen ne päällään. Pitää hiukan korjailla niitä, ne kun näytti olevan tehty jollekin isorintakehäiselle koiralle. Oikeastaan Pii näytti jo niin isolta ja aikuiselta koiralta eikä pentupennulta. :)

Pii treenailee

Nyt sitten Piin lajivalikoima tuli täyteen tälle kesälle eli aloitimme viestin treenaamisen. Ainakin nyt ekalla kerralla Pii tuntui nauttivan niistä muutamasta juoksupyrähdyksestä, jonka se sai metsässä tehdä. Juoksumatka meidän ohjaajien välillä taittui todella ripeästi ja nuoren koiran innolla. Neitokainen lähti käskystä suoraan toiselle ohjaajalle ilman mitään epäröintiä.

Tiltu kisasi viikonloppuna yhden startin ja näyttää siltä, että corgi-neidin kisaura myös alkaa olla ohi. Vahvasti meistä molemmista tuntuu siltä, että tuolla selässä saattaa olla jotain vikaa. Teemme saman päätöksen kuin Onskun kanssa eli neiti viettää mieluummin terveitä ja kivuttomia kotipäiviä riemastuttaen perhettä tempauksillaan.

Pii yllätti meidät

Meidän pieni Pii Piiperoinen sai sitten meidät kaikki, kasvattajaa myöten, yllättymään. Neiti nappasi Tampereen KV näyttelystä ranskalaiselta erikoistuomarilta junioriluokassa ERIn. Hyvä meidän pentupentu.

Arvostelu löytyy täältä http://personal.inet.fi/private/miramari/Piin_nayttely.html

Nyt sitten pidämme tauon näyttelyistä ja Pii saa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Keskitymme enemmän PK-lajien aloitteluun, agilityyn ja tokoilemiseen sekä vaan hauskan pitämiseen.

Aurinkoinen kevätpäivä

Aivan ihana päivä. Aamulla nukuttiin koko perhe pitkään ja touhusimme Miramarin kanssa kaikkea kotona. Jari haki saunapuita pari peräkärryllistä ja kävimme porukalla kaupassa. Miramari olisi halunnut ostaa mulle keltaiset saappaat, kun kaikilla täytyy olla... no, tottahan tyttö puhui ja sai mut ostamaan saappaat. Onneksi väri muuttui punaiseksi.

Iltapäivää vietimme kotona takapihalla ja Miramarihan on ihan innostunut, kun pitkästä aikaa saa leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Pii oli mukana avustavana hiekanlevittäjänä. Piikin tuntui nauttivan ulkona olemisesta. Ainakin jos vauhdista ja tarmosta jotakin voi päätellä.

Illalla sitten tottelevaisuus-treeneissä hallilla Piin kanssa. Olen niin ylpeä tuosta piiperoisesta. Tekee kuin unelma pyydettävät. Ja vähitellen alkaa tulostakin näkyä. Eka koira, joka meidän perheessä osaa tulla sivulle. Ja seuraamista harjoitellaan edelleen pienessä pätkässä, jotta saadaan siihen intoa ja paljon palkkaa. Reipas tyttö ja tänään sitten pallottelin sen kanssa paljon väliajalla. Josko saisin tuosta pallosta apua palkkaamisiin. Namit kun joissakin tilanteissa rauhoittaa tuota neitiä turhaan.

Kotiin tullessa täällä oli sauna valmiina. Pitkästä aikaa oikein upea päivä. :)

Onsku hammaslääkärissä...

Pikku-ukko joutui hammaslääkäriin pahan hajuisen hengityksensä takia ja nyt sitten "heräillään takkahuoneessa nukutuksesta. Aluksi piti poistaa vain 2-3 hammasta, mutta kun takimmaiset oli poistettu, eläinlääkäri totesi, että joudutaan poistamaan enemmän. Nyt herran purukalustosta sitten puuttuu kahdeksan hammasta, onneksi ihan takimmaiset. Muut hampaat sitten olivatkin todella hyvässä kunnossa. Nyt sitten parannellaan nuo haavat ja jatketaan elämää hyvänhajuisena. ;)

Samalla saimme Zafran uurnan kotiin. Kun maa tuosta hiukan sulaa, Zafran tuhka haudataan omalle pihalle. Kummun ja kiven tilalle istutamme jonkun kauniin kukan, joka muistuttaa meitä tuosta upeasta eläimestä, jonka kanssa saimme viettää monia ihania hetkiä.

Toivottavasti seuraavalla kerralla saan kirjoittaa jo jotain iloisiakin juttuja. Varmaankin Piin viikonlopun näyttelytuloksia ainakin laitan. Mitään hehkutustuloksia tuskin on tiedossa. Pii kun on ekan kerran junioreissa ja tervuja näyttelyssä on noin 80 kpl. Seuraavalla viikolla sitten meillä tapahtuukin... Tiltu kisaa, Pii treenaa agia, tokoa ja ekan kerran ehkä päästään kokeilemaan jopa viestiä.

Hiljaista...

tapahtumissa viimeisen viikon aikana. Kotona on hiljaista. Zafra oli setteriksi rauhallinen ja ikänsäkin takia lepäili paljon, mutta nyt tuntuu niin hiljaiselta. Itku ei ole enää yhtä herkässä, mutta ikävä on ihan hirveä. Olihan Zafra kuitenkin se mun ensimmäinen oma koira ja yhdessä saimme kokea niin paljon. Onneksi on paljon hyviä muistoja yhteisistä hetkistä.

Muuten elämä sitten onkin jatkunut omia uriaan. Tiltu ja Onsku ovat vähitellen hyväksyneet sen, että laumanjohtaja puuttuu. Tiltu on vahvistanut asemaansa, mutta Onsku on se joka sanoo viimeisen sanan. Piille kaveruksetkin ovat alkaneet pistää hiukan kuria, hyvässä määrin. Lauantaina Pii pääsee TSAU:n toko-treeneihin ja sunnuntaina varmaan sitten tuonne TKK:n treeneihin. Eli elämä jatkuu...

Nina

Surullisia uutisia...

Meidän niin kovasti rakastama Zafra-mummo sairastui alkuviikosta ja keskiviikkona 7.3.2007 sitten eläinlääkärillä jouduimme tekemään sen viimeisen ja raskaimman päätöksemme. Viikko sitten kuulimme Zafran olevan hyvässä kunnossa. Käänne oli kuitenkin todella nopea. Sydän mummolla oli edelleen vahva, mutta muu elimistö ei enää jaksanut.

Lepää rauhassa mummo. Nyt sinulla ei ole enää kipuja ja pääsit juoksentelemaan settereiden taivaaseen Nallen ja muiden setterikavereiden kanssa. Miramarin sanoin:" Nyt meillä on pilvenreunalla oma vahtikoira, joka seuraa meitä. Munkaan ei tarvitse enää pelätä pimeässä, kun oma hauva vahtii..."

Kiitos kaikille osanotosta ja ihanista viesteistä.

http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm

Tänään treenattiin.

Tänään aloitettiin sitten tutustuminen TKK:n treeneihin. Aloitimme tuolla ihan pentujen /nuorten ryhmässä. Aloituskerralla katsottiin hiukan koirien taitoja ja seuraamista sekä luoksetuloa. Pii selkeästi nautti treenaamisesta ulkona. Aluksi ja lopuksi teimme noita vetoleikkejä vieraalla paikalla.Juttelin myös noista PK-lajeista kouluttajan kanssa ja hän toivotti meidät tervetulleeksi kokeilemaan ja katselemaan sitä omaa ja oikeaa lajia. Ensimmäisenä mennään tutustumaan varmaan tuohon viestiin. Se kun viehättää meitä molempia Jarin kanssa.

Iltapäivällä Tanja kävi hieromassa Zafran. Mummeli pakeni paikalta, kun näki Tanjan, mutta alun taivuttelun ja pöydän alta repimisen jälkeen saimme taivuteltua neidin vierashuoneeseen. Nyt on mummeli taas hetken kunnossa lihasten osalta.

Tiistaina tapahtui...

Pii mukana koko päivän huimissa seikkailuissa. Näin ainakin pienen belgin mielestä. Aamulla Miramarilla oli valokuvaus hoidossa ja Pii pääsi hakemaan pientä ystäväänsä hoidosta. Otin mukaan rattaat. Pii on kyllä kävellyt rattaitten mukana ollessa, muttei niin, että taluttaja myös työntää kärryjä. Alun sekoilun jälkeen neiti tajusi, että kannattaa kävellä ojan puolella reunassa.

Seuraava kauhistus oli kahdeksan pientä ihmistä ryntäämässä rappukäytävään. Jo rappukäytävä kaikuineen oli outoa, saati sitten nuo lasten äänet ja kohti tulevat kädet. Siirryimme ulos väljemmille vesille ja siellä sitten Pii tajusi, että oma leikkikaverikin oli noiden pienten kääpiöihmisten joukossa. Kotimatka sujuikin sitten ihan mallikkaasti, Miramari rattaissa ja Pii kauniisti reunassa kävelemässä.

Illalla oli sitten vanhuksilla "neuvola". Pakkasimme kaikki koirat autoon ja ajoimme Kaarinan eläinlääkäriasemalle Iristä katsomaan. Ensin vuorossa oli Zafra. Painoa neidillä 24 kiloa ja tutkimusten jälkeen lausuntona, että mummeli on erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Sitten tutkittavaksi pääsi Onsku. Onskulla painoa hiukan yli 16 kiloa. Vähän on paino noussut agilityn lopettamisen jälkeen, mutta Iriksen mukaan poika on edelleen erittäin sutjakka ja lihaksikas. Onskukin muuten hyvässä kunnossa, mutta lähiaikoina pitää poistaa pari takahammasta.

Sitten vuoroon vielä Tiltu. Neitokainen tutkittiin ja siitä elukasta ei sitten löytynyt myöskään mitään vikaa. Painoa 15, 4 kiloa. Ehkä hiukan painoa voisi pudottaa näin omasta mielestä, mutta Iris sanoi, että ihan hyvä näinkin. Kaikki kolme koiraa saivat myös taas kaikki rokotukset kuntoon eli nyt sitten seuraava lääkärillä käynti on kahden vuoden päästä, jollei nyt mitään akuuttia tule.

Myös Pii kävi tutustumassa Iriksen vastaanottoon. Onhan siellä jo penturokotuksissa käyty, mutta saimme luvan käydä tuolla vastaanottohuoneessa toisten koiriemme ollessa tutkittavana. Siellä syötiin nameja ja tutkailtiin muuten vaan maailman menoa. En tiedä mikä Iriksessä on, mutta meidän koirat ovat kaikki olleet hänen kanssaan todella kauniisti. Piikin meni suoraan luokse ja katsomaan, vaikka välillä vieraassa paikassa ihmiset saattavatkin jännittää. Piin puntari näytti 15,2 kiloa ja kotona metrimitta säkäkorkeudeksi 56-57cm.

Pii - tuulitukka

Tänään sitten treffailtiin ja treenailtiin TSAU:n hallilla agilityä.Oli kiva taas nähdä uusia "vanhoja" Kuunsirppiläisiä, joita en ennen ole tavannut. Henkka veti treenejä ja Jari katsoi aloittelevien kanssa hiukan hyppyjä. Q-pentueen pennuista Rockyt ja Fiia oli myös paikalla ilahduttamassa meitä. Marilla oli mukana myös Piin veli, Milo, josta oli kasvanut todella upea herrasmies.

Mari otti Piistä kuvia ja neiti sai Kuunsirpin sivuille ihan oman sivunsakin.

http://www.kuunsirpin.com/belgit/belgipii.htm

(tuulitukka kuvakin on Marin otoksia.)

Talviloma alkoi

Meillä on nyt sitten edessä Miramarin kanssa kokonaista 10 päivää lomaa. Kaikkea kivaa on jo ensi viikolle suunniteltu. Toivottavasti vaan sää suosii meitä eikä pakkasta ole ihan kauheasti.

Miramari otti varaslähdön lomailuun viettämällä kaksi päivää mamin ja vaarin luona. Näyttäisi myös jo hiukan tuo neitokaisen flunssa hellittävän. Yskää on vielä, mutta nuha näyttää jo laantuvan.

Pii täytti eilen 8 kuukautta. Nopeasti tuo pentuaika on mennyt eteenpäin. Lauantaina tapaamme taas sukulaisia Kuunsirpin treffeillä/agitreeneissä ja sunnuntaina sitten pentunäyttelyyn tulee kolme veljeä mukaan.

Meillekin oma blogi

Vihdoin sitten sain luotua meillekin oman blogin.Tänne päivitän sitten hiukan tarkemmin meidän perheen kuulumisia.

Tällä hetkellä meillä riehuu kauhea flunssa ja se on vienyt perheen ihmisiltä kaiken energian ja tarmon. Nuhaa ja yskää, särkyä ja kolotusta, muttei kuumetta. No, Miramarilla on tällä viikolla enää päivä hoitoa, sitten hän aloittaa talviloman mamin ja vaarin kanssa. Oma lomani alkaa perjantaista ja jatkuu seuraavan viikon.

Koirarintamalla on sellaista tasaista. Tiltu kävi viikonloppuna ottamassa agility-kisoissa pari hylättyä tulosta, Pii treenaili hallilla hälinässä oloa ja Zafra ja Onsku lepäilivät. Piillä olisi ollut lauantaina toko-treenit, mutta emännän sairastellessa päätimme olla poissa harkoista.