Hiljaista...

tapahtumissa viimeisen viikon aikana. Kotona on hiljaista. Zafra oli setteriksi rauhallinen ja ikänsäkin takia lepäili paljon, mutta nyt tuntuu niin hiljaiselta. Itku ei ole enää yhtä herkässä, mutta ikävä on ihan hirveä. Olihan Zafra kuitenkin se mun ensimmäinen oma koira ja yhdessä saimme kokea niin paljon. Onneksi on paljon hyviä muistoja yhteisistä hetkistä.

Muuten elämä sitten onkin jatkunut omia uriaan. Tiltu ja Onsku ovat vähitellen hyväksyneet sen, että laumanjohtaja puuttuu. Tiltu on vahvistanut asemaansa, mutta Onsku on se joka sanoo viimeisen sanan. Piille kaveruksetkin ovat alkaneet pistää hiukan kuria, hyvässä määrin. Lauantaina Pii pääsee TSAU:n toko-treeneihin ja sunnuntaina varmaan sitten tuonne TKK:n treeneihin. Eli elämä jatkuu...

Nina