Pii yllätti meidät

Meidän pieni Pii Piiperoinen sai sitten meidät kaikki, kasvattajaa myöten, yllättymään. Neiti nappasi Tampereen KV näyttelystä ranskalaiselta erikoistuomarilta junioriluokassa ERIn. Hyvä meidän pentupentu.

Arvostelu löytyy täältä http://personal.inet.fi/private/miramari/Piin_nayttely.html

Nyt sitten pidämme tauon näyttelyistä ja Pii saa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Keskitymme enemmän PK-lajien aloitteluun, agilityyn ja tokoilemiseen sekä vaan hauskan pitämiseen.

Aurinkoinen kevätpäivä

Aivan ihana päivä. Aamulla nukuttiin koko perhe pitkään ja touhusimme Miramarin kanssa kaikkea kotona. Jari haki saunapuita pari peräkärryllistä ja kävimme porukalla kaupassa. Miramari olisi halunnut ostaa mulle keltaiset saappaat, kun kaikilla täytyy olla... no, tottahan tyttö puhui ja sai mut ostamaan saappaat. Onneksi väri muuttui punaiseksi.

Iltapäivää vietimme kotona takapihalla ja Miramarihan on ihan innostunut, kun pitkästä aikaa saa leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Pii oli mukana avustavana hiekanlevittäjänä. Piikin tuntui nauttivan ulkona olemisesta. Ainakin jos vauhdista ja tarmosta jotakin voi päätellä.

Illalla sitten tottelevaisuus-treeneissä hallilla Piin kanssa. Olen niin ylpeä tuosta piiperoisesta. Tekee kuin unelma pyydettävät. Ja vähitellen alkaa tulostakin näkyä. Eka koira, joka meidän perheessä osaa tulla sivulle. Ja seuraamista harjoitellaan edelleen pienessä pätkässä, jotta saadaan siihen intoa ja paljon palkkaa. Reipas tyttö ja tänään sitten pallottelin sen kanssa paljon väliajalla. Josko saisin tuosta pallosta apua palkkaamisiin. Namit kun joissakin tilanteissa rauhoittaa tuota neitiä turhaan.

Kotiin tullessa täällä oli sauna valmiina. Pitkästä aikaa oikein upea päivä. :)

Onsku hammaslääkärissä...

Pikku-ukko joutui hammaslääkäriin pahan hajuisen hengityksensä takia ja nyt sitten "heräillään takkahuoneessa nukutuksesta. Aluksi piti poistaa vain 2-3 hammasta, mutta kun takimmaiset oli poistettu, eläinlääkäri totesi, että joudutaan poistamaan enemmän. Nyt herran purukalustosta sitten puuttuu kahdeksan hammasta, onneksi ihan takimmaiset. Muut hampaat sitten olivatkin todella hyvässä kunnossa. Nyt sitten parannellaan nuo haavat ja jatketaan elämää hyvänhajuisena. ;)

Samalla saimme Zafran uurnan kotiin. Kun maa tuosta hiukan sulaa, Zafran tuhka haudataan omalle pihalle. Kummun ja kiven tilalle istutamme jonkun kauniin kukan, joka muistuttaa meitä tuosta upeasta eläimestä, jonka kanssa saimme viettää monia ihania hetkiä.

Toivottavasti seuraavalla kerralla saan kirjoittaa jo jotain iloisiakin juttuja. Varmaankin Piin viikonlopun näyttelytuloksia ainakin laitan. Mitään hehkutustuloksia tuskin on tiedossa. Pii kun on ekan kerran junioreissa ja tervuja näyttelyssä on noin 80 kpl. Seuraavalla viikolla sitten meillä tapahtuukin... Tiltu kisaa, Pii treenaa agia, tokoa ja ekan kerran ehkä päästään kokeilemaan jopa viestiä.

Hiljaista...

tapahtumissa viimeisen viikon aikana. Kotona on hiljaista. Zafra oli setteriksi rauhallinen ja ikänsäkin takia lepäili paljon, mutta nyt tuntuu niin hiljaiselta. Itku ei ole enää yhtä herkässä, mutta ikävä on ihan hirveä. Olihan Zafra kuitenkin se mun ensimmäinen oma koira ja yhdessä saimme kokea niin paljon. Onneksi on paljon hyviä muistoja yhteisistä hetkistä.

Muuten elämä sitten onkin jatkunut omia uriaan. Tiltu ja Onsku ovat vähitellen hyväksyneet sen, että laumanjohtaja puuttuu. Tiltu on vahvistanut asemaansa, mutta Onsku on se joka sanoo viimeisen sanan. Piille kaveruksetkin ovat alkaneet pistää hiukan kuria, hyvässä määrin. Lauantaina Pii pääsee TSAU:n toko-treeneihin ja sunnuntaina varmaan sitten tuonne TKK:n treeneihin. Eli elämä jatkuu...

Nina

Surullisia uutisia...

Meidän niin kovasti rakastama Zafra-mummo sairastui alkuviikosta ja keskiviikkona 7.3.2007 sitten eläinlääkärillä jouduimme tekemään sen viimeisen ja raskaimman päätöksemme. Viikko sitten kuulimme Zafran olevan hyvässä kunnossa. Käänne oli kuitenkin todella nopea. Sydän mummolla oli edelleen vahva, mutta muu elimistö ei enää jaksanut.

Lepää rauhassa mummo. Nyt sinulla ei ole enää kipuja ja pääsit juoksentelemaan settereiden taivaaseen Nallen ja muiden setterikavereiden kanssa. Miramarin sanoin:" Nyt meillä on pilvenreunalla oma vahtikoira, joka seuraa meitä. Munkaan ei tarvitse enää pelätä pimeässä, kun oma hauva vahtii..."

Kiitos kaikille osanotosta ja ihanista viesteistä.

http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm

Tänään treenattiin.

Tänään aloitettiin sitten tutustuminen TKK:n treeneihin. Aloitimme tuolla ihan pentujen /nuorten ryhmässä. Aloituskerralla katsottiin hiukan koirien taitoja ja seuraamista sekä luoksetuloa. Pii selkeästi nautti treenaamisesta ulkona. Aluksi ja lopuksi teimme noita vetoleikkejä vieraalla paikalla.Juttelin myös noista PK-lajeista kouluttajan kanssa ja hän toivotti meidät tervetulleeksi kokeilemaan ja katselemaan sitä omaa ja oikeaa lajia. Ensimmäisenä mennään tutustumaan varmaan tuohon viestiin. Se kun viehättää meitä molempia Jarin kanssa.

Iltapäivällä Tanja kävi hieromassa Zafran. Mummeli pakeni paikalta, kun näki Tanjan, mutta alun taivuttelun ja pöydän alta repimisen jälkeen saimme taivuteltua neidin vierashuoneeseen. Nyt on mummeli taas hetken kunnossa lihasten osalta.