Juhannus meni...

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina Tiltu pääsi Tuorlaan kisailemaan agilityssä TSAUn juhannuskisoihin. Puoleen vuoteen neitokainen ei ole nähnyt esteitä. Ekalta radalta HYL ja toiselta sitten virheitä muutama. Vauhti ei tällä vauhtinakilla tällä kertaa ollut päätä huimaava. Lieneekö ikä jo painavan vai olikohan nurmipohja oudon tuntuinen noihin tappijalkoihin.

Miramari ja Oskari viettivät tuon perjantain mamin ja vaarin seurassa. Mira oli tehnyt vihtoja meille vaarin kanssa. Oskari taas oli näyttänyt mamille suuret ruokahalunsa. Miten ihmeessä noin pieni miehenalku voi syödä noin paljon?

Lauantaina sitten belgit pääsivät näyttämään käyttäytymistaitojaan yleiselle paikalle. Kävimme lasten ja belgien kanssa katselemassa Tuorlassa kisoja. Tuorlan puput olivat Miramarin mieleen, Oskari taas veteli sikeitä melkeipä koko ajan. Tai siis heräsi vain pari kertaa syömään. Paljon on pentuja agi-ihmisillä tällä hetkellä. Miramari pääsi rapsuttelemaan muutamaa 10-viikkoista vauvelia. Eniten häntä ihastutti Marian ihana shelttivauva. Surku vei kyllä meidän pienen tytön sydämen.

Sunnuntain vietimmekin kotona ja kävimme vain pienellä kävelylenkillä paikalliseen jätskikiskaan. Sigi pääsi mukaan opettelemaan hihnassa kävelyä. Tänään maanantaina Jari sitten joutuukin taas lähtemään töihin ja me jäämme tänne touhuilemaan noita omia juttujamme Miramarin, Oskarin ja koirien kanssa. Viikolla on sitten Oskarin neuvola ja Miramarin hoitokaverit tulevat käymään meillä eli toimintaa kyllä löytyy, vaikka välillä tämä rekkamiehen vaimona oleminen onkin aika rankkaa. Nämä kotiviikot ovat mahtavia, mutta sitten taas Jarin lähteminen tien päälle tuntuu todella rankalta. Niin ja meidän puhelinlaskut ovat sitten kasvaneet ihan mahdottomiksi...

Juhannus lähenee.

Jari sai juuri mukavasti juhannukseksi lomaa töistä ja vietämmekin rauhallisen viikonlopun koirien ja lasten kanssa. Perjantaina poikkeamme Tuorlassa TSAUn agikisoissa Tiltun kanssa. Tiltu saa verestellä esteiden suoritustapoja kahden startin verran.

Ilmat viilenivät ja meidän koko perhe on saanut tuon ärsyttävän kesäflunssan. Pahiten siitä kärsii Oskari, joka sai ensimmäisen korvatulehduksensa. Miramari tuntuu päässeen tällä hetkellä vähimmällä.

Sunnuntaina käytiin katsomassa Hyvinkäällä Kuunsirpin tervuja RotuRace-tapahtumassa. Kaija oli saanut kerättyä neljä joukkuetta Marin kanssa ja oli todella mukava tavata ihania tervuja omistajineen pitkästä aikaa. Pii oli reipas ja saikin ihan mukavan ajan juoksustaan. Sigille taas iski matkalla epäusko ja hän jäi haahuilemaan matkalle. UUsintajuoksu sitten onnistui Jarin kanssa yhtämatkaa jolkutellen. Tulokseksi sitten Sigille tuli noin 14 sekuntia ja Jarille revähtänyt jalka.

Lämmintä pitää...

Todellakin kesäkuu on alkanut helteiden merkeissä. Koiratkin ovat yllättävän rauhallisia. Ulkona ollaan oltu todella paljon ja pihalle on nyt sitten istutettu paljon kukkia. Kiitos vaarille hyvistä taimista! Torstaina käytiin jälleen Hirvensalossa Oskarin kahden kummitädin luona. Kiitos mukavasta illasta ja grillihetkestä. Miramari on ihan innostunut Lauran kanssa juttelemisesta.

Jarikin tulee tänään kotiin työmatkalta. Lyhyeksi aikaa, mutta kuitenkin saamme viettää vähän aikaa koko perheen kanssa. Vielä yksi pidempi reissu ja sitten onkin viikon loma ja sopivasti juhannus. ;-) Haimme Miramarin kanssa jo pihvitkin valmiiksi niin saamme grillata ja saunoa illalla.

Oskari on kasvanut reippaasti ja ruoka maistuu pikkuherralle. Kävimme torstaina TYKSissä ja kaikki oli hyvin. Peräsuolen tukoskohta leikataan näillä näkymin elokuun puolivälissä. Kesän saamme siis nauttia ilman lääkärikäyntejä. Muuten pikku-ukkeli on ihan kunnossa ja kun tämän vaivan saamme hoidettua, joudumme käymään ainoastaan muutaman kerran kontrollissa sairaalassa. Muuten siis Oskari on terve pieni poitsu.

Mulle ja Miramarille on sitten iskenyt kunnon kesäflunssa. Kurkkua kirvelee ja yskittää sekä nenä on ihan tukossa. Toivottavasti Oskari ei tätä saa. Niin ja tietysti toivomme, ettei Jari saa tartuntaa, kun sitten sairastelee tuolla tienpäällä. Täytyy muistaa tarkistaa, että Buranat ja muut särkylääkkeet on hällä mukana.

Onpa tämä vaikeaa...

siis uuden sukunimen käyttö. Tai siis oikeammin sen oppiminen. Jopa ajokorttia uusiessani allekirjoitin kaikki paperit Arona. Toinen vaikeus on ollut netin keskustelupalstojen uuden sähköpostiosoitteen vaihtaminen. Kolmesta palstasta tunnukseni on muuttunut passiiviseksi ja olen saanut pyydellä admineilta jälleen aktivointia. Asia, jota ei todellakaan ennen tiedä kun sen on kokeillut.

Nyt on sitten ajokorttihakemus mennyt eteenpäin, samoin uusien pankkikorttien. Jotakin varmaan on unohtunut... No, onneksi kuitenkin väestörekisteriin tiedot olivat päivittyneet. Eli nyt viimeistään sitten olen virallisesti Kärkänen. :-)

Muuten päivät kuluvat omaa rataansa. Viime viikolla kyläilimme iltaisin lasten kanssa ja perjantaina Tanja poikkesi Joonan kanssa kylään. Olipa kiva jutella pitkästä aikaa pävälläkin aikuisen ihmisen kanssa. Ja vielä kun illalla ajelimme lasten kanssa moikkaamaan Teijaa ja Lauraa Hirvensaloon, niin sain oikein pulputella...

Lauantaina valmisteltiin Jarille yllätystä. Saunapuut olivat lopussa ja ajoimme kolme kuormaa puita autotalliin isän ja äidin pihalta. Nyt saamme saunoa... Illalla vielä kävin siimaleikkurilla ojanpientareet läpi. Miramari istutti takapihalle mamin kanssa kukkia ja jääkaapissa oli pihvit sunnuntaita varten. Oli kyllä ihanaa saada taas tuo isäntä kotiin viikon jälkeen.

Miramarin kärpäskammokin alkaa helpottaa. Eilen hän jo oli jopa yksin takapihalla Sigin kanssa. Vieläkin kyllä kärpäsen nähdessään voi kirkaista tai mutista jotakin, väsyneenä voi tulla hetki, jolloin kärpänen on maailman kamalin asia, mutta kaiken kaikkiaan tilanne alkaa rauhoittua. Eikä pahoa uhmakohtauksia ole tullut viikkoon. Josko se elämä palautuisi raiteilleen tälläkin rintamalla. Miramari kun muuten on maailman herttaisin tyttö, äidin pikku apulainen ja Oskarille ihana isosisko.

Paluu arkeen.

Paluu arkeen on tapahtunut. Jari lähti töihin ja minä olen kotona lasten ja koirien kanssa. Koko viikon on ollut todella upeita kelejä ja ulkoiltu ollaankin paljon.

Oskarilla oli neuvola. Pituutta herralla on jo 58,4cm ja painoa 5670 grammaa. Melkoinen paketti jo kannettavaksi. Äänteitä alkaa löytyä jo melko paljon ja kimeät kirkaisutkin onjo hanskassa. Hampaaton hymy saa äidin ja muut hyvälle tuulelle ja unenlahjat ovat edelleen mahtavat.

Miralla edelleen uhmailua ja kärpäspelkoa. Ulkona pitää koko ajan olla tekemistä, ettei noita lentäviä ötököitä ehditä tarkkailla. Tarrataulu on tehonnut aika hyvin ärripurrihetkillä. Jopa niin paljon, että ensimmäinen palkintokin haettiin viime viikolla.

Sigillä on sitten ruokailujen kanssa ongelmaa. Neiti nysvää ruokansa kanssa ja entinen ahne elukka on jopa turhankin huono syömään tällä hetkellä. Tuo junioribelgi kun muutankin on todella ruippana niin nyt saamme sitten yrittää sitä maanitella syömäänkin. Varsinkin kun tuossa ruokakupillekin on hyökkäämässä heti kaksi muuta kaveria.

Pii taas on reipas itsensä ja saanut kesän kunniaksi jälleen turkinkin yllensä. Pitäisi ottaa noistakin taas kuvia nettiin laitettavaksi. Sigi kun pudotti tuon hennon karvansa ja on saamassa uutta karvoitusta. Tiltu mennä posottaa entisellään ja pitää belgejä kurissa.

Itse olen pitkästä aikaa innostunut kanavatyöstä ja sain Oskarin suojelusenkelin valmiiksi. Miramari haluaa nyt sitten samanlaisen, mutta tytön. Sitäkin on jo aloiteltu. Viikko on kulunut todella nopeasti. Olemme käyneet vaihtelemassa mun nimeä eri paikoissa, mutta asiaa on vaikeuttanut, kunnei uusi sukunimi vielä näy väestörekisterin tiedoissa. Eikä mulla oikein ole mitään, millä todistaa nimenmuutos. Jollei maanantaina tuo sukunimitieto ole rekisterissä, täytyy mun hakea varmaan tuo virkatodistus. Saisi hoidettua kaikki asiat kuntoon.

juhlahumua!

Eilen sunnuntaina meillä juhlittiin sitten tuplasti. Suurin juhlanaihe oli pienen pojan ristiäiset. Pojasta tuli Oskari Juhani Kärkänen. Koko toimituksen ajan poika nukkui eikä herännyt edes hiusten kastuessa. Reipas miehenalku siis ja isäänsä tullut unenlahjoissa. ;-)

Ristiäistilaisuus alkoi sillä, että meidät Jarin kanssa vihittiin. Vihkimisestä tiesi vain muutama ihminen ja suurimmalle osalle se tuli yllätyksenä. Vihkimisen myötä myös vaihtui mun sukunimi. Vastaisuuudessa siis myös minä olen Kärkänen. Kuvia ristiäisistä ja vihkimisestä on tulossa jossakin vaiheessa kotisivuille.

Reipas isosisko jaksoi kirkossa olla reippaana ja kilttinä. Kahvittelun lopussa kuitenkin väsymys alkoi näkyä. Miramaria alkoi kiukuttaa pikkuveljen hyysäily ja lahjojejn saanti, vaikka hänellekin paketteja kertyi todellakin kiitettävä määrä. Pienen keskustelun jälkeen kuitenkin leikit jatkuivat normaalina.

Tänään sitten alkaakin taas arki ja Jari lähtee jälleen töihin. Saimme viettää viime viikon yhdessä ja Jarikin on saanut tutustua Oskariin kunnolla sekä oleilla Miramarin kanssa. Onneksi näillä näkymin saamme juhannusviikon viettää perheen kesken lomaillen.

Belgit on nyt sitten myös ilmoitettu näyttelyyn. Ihan huvin vuoksi lähdemme katsastamaan rodun erikoisnäyttelyn. Odotettavissa ei ole mitään ROP-titteliä, mutta kunhan lähdemme tapaamaan muita rodun edustajia ja turisemaan niiden omistajien kanssa. Tiltu varmaankin kisailee juhannuksena TSAUn kisoissa. Niin ja kesäkuussa osallistumme tuonne RotuRace-tapahtumaan noiden böölöjen kanssa.

Apua, miten aikaa kuluukaan...

Vastahan tuota poikaa olin synnyttämässä ja huomenna on tuosta tapahtumasta jo kulunut neljä viikkoa. Poika on kasvanut ja komistunut ;-) . Tänään on iltapäivällä neuvola ja saadaan sitten uudet strategiset mitat.

Miramari kaipailee kavereitaan ja tänään halusikin sitten hoitoon leikkimään "edes joskus" kavereiden kanssa. Jospa sitten päivän aikana saisi purettua vähän energiaakin pois. Sitä kun on jälleen kertynyt aika roimasti ja pieniä uhman poikasia on tullut aika useinkin. Lieneekö osittain syynä myös Jarin työt, jotka ovat pitäneet isän poissa kotoa nyt sitten melkeinpä kokonaiset kolme viikkoa. Miramari meinaan tuntuu nyt sitten kaipaavan isää todella paljon.

Pölöillä on sitten virtaa todella paljon. Jotakin niille olisi kehitettävä. Äidin kanssa jo juttelin lauantai vapaista joko iltaisin tai sitten aamulla. Piillä alkoi juoksu, joten hallille sen kanssa ei ole menemistä, mutta jos muutaman jälkitreenin saisi tehtyä. Joutuisi nenä taas töihin. Onneksi Sigi on sitten muuten "rauhallisempi". Piillä tuo jolkuttaminen, juokseminen ja meneminen on veressä ja se on muutenkin rauhattomamman oloinen. Sigin saa helposti makaamaan ja olemaan lunkisti sisällä, kun ensin saa Piin olemaan hetken paikallaan. Nytkin Sigi lämmittää mun varpaita.

Muuten elämä sitten meneekin omalla painollaan. Neuvolakäyntejä, Miran kanssa tuhtailua ja leikkimistä ja vauvan hoitoa... ja Jarinkin toivon saavani kotiin muutamaksi päiväksi viikonloppuna. Ristiäisiä suunnitellaan ja näillä näkymin poika saa virallisen nimen sitten 25.5. Liedon kirkossa. Ja pappina on sitten Erkki Marttinen, joka on kastanut Miramarinkin ja ollut mun rippipappina.

Vauvan tuoksua...

Perjantaina aamulla kello 8.51 syntyi meidän pieni poika. Painoa oli 4060 grammaa ja pituus oli 51cm. Synnytyksen alku kesti pitkään, mutta sitten kun kaikki saatiin hyvin käyntiin niin loppu sujuikin sitten nopeasti. Kätilökään ei ollut uskoa kun ilmoitin, että nyt se tulee... ja synnytys sujui niin hyvin, että pääsin itse kotiin jo lauantaina.

Hiukan mutkia on kuitenkin pikkuisella alkutaipaleellaan. "Oskarilla" todettiin peräsuolen toiminnassa jotain hämminkiä, mutta nekin saadaan onneksi hoidettua kuntoon. Hoito aloitettiin heti ja sen takia pikkuinen joutuu nyt vielä olemaan seurannassa TYKSissä tämän viikon. Toimenpiteet menivät hyvin ja paraneminen on alkanut hienosti. Tänään aloitettiin jo maitoruokinta suun kautta.

Isosisko jo odottaa malttamattomana pikkuveljeä kotiin. Hiukan ihmeellistähän hänelle oli, kunnei ole vielä nähnyt veljeä ja vanhemmatkin juoksevat sairaalassa pari kertaa päivässä. Miramari on kuitenkin piirtänyt kaikenlaisia kuvia "Oskarille" ja veljeä odottaa jopa pieni paketti tuolla hoitopöydällä.

Pääsiäistä odotellessa...

... teimme Miramarin kanssa "sulkaoksia" ja haimme pajunkissoja. Pupuja ja kaneja on pienen ihmisen huoneeseen laitettu urakalla. Ihanan reipas tuo pieni isosiskoksi tuloaan odotteleva pikkuihminen. Välillä tulee pieniä kritinöitä, kunnei aina tiedä mitä tuossa pienessä päässä liikkuu, mutta yleensä ottaen kovasti vauvan tuloa odotellaan. Miramari sitten valtasi isin paikan sängyssä, kun Jari lähti taas ajelemaan kohti Hollantia. Tulee kuulemma tuossa paikassa paremmin uni. :-)

Myös me vanhemmat jo odottelemme innolla uutta tulokasta. Pääsiäisen jälkeen sitten jossakin vaiheessa aloittelevat käynnistelyn, jollei sitten tuo pieni veijari itse ennen päätä tulla maailmaan. Yritys on kova jo, ainakin potkuista ja liikkeistä päätellen. Kunhan vaan mun oma selkä kestäisi tämän etupainon. Hassua ajatella, että muutaman viikon päästä meillä voi jo olla nyytti kainalossa. Vastahan se testi näytti positiivista... Vauvalle saatiin kasattua sitten sänkykin valmiiksi ja nyt pitäisi vielä lähteä hakemaan pinnasuoja. Sitten alkaakin kaikki tarpeellinen olla valmiina uudelle tulokkaalle. Eilen haimme Miramarin kanssa turvakaukalon.

Sigistäkin sitten on tullut iso tyttö. Yöunet ollaan saatu aikaiseksi tuolle pikkupöllöllekin. Viime yönäkin majoittui nukkumaan sängyn alle kymmeneltä illalla ja ulos halusi vasta kahdeksan aikaan aamulla. Näin ainakin silloin, kun Jari on ajossa. Nyt hiukan huolestuttaa tuo junioripöllö, kun se on oksentanut tänään jo muutaman kerran. Mitähän se taas on syönyt pihalta?

Hiljaiseloa...

meillä on sitten todella rauhallista ollut viikon verran. Jari on kotona välillä muutaman päivän ja itse saan hengähtää. Tai siis sen verran rauhallista, mitä voi olla, kun talossa asustaa pieni lapsi ja kolme koiraa, joista kaksi elohopea-tervua.

Nyt kun olen ollut muutaman viikon kotona niin on ollut aikaa seurailla noita kahta tervulaista. Sigi on tietysti vielä sähläävä pentu, mutta myös sellainen pököpäinen jököttäjä. Ulkonakin voi vaan istua ja katsella pitkänkin aikaa maailman menoa tai puiden oksien heilumista tullessa. Ja jos tuo neiti jotain on päättänyt, niin se pitää. Yhden yön tappelin sen kanssa nukkumapaikasta. Sigihän on nukkunut sellaisen aitauksen sisällä, kun muuten vaeltelee koko ajan ja saa sitten tietysti ainakin Piin mukaan riekkumiseen. Sigi päätti sitten ettei siellä aitauksessa voi nukkua ja hyppäsi sieltä pois. Joka kerta palautin vekaran sinne yhtä päättäväisesti, mutta kaksi minuuttia ja boing... kaveri jolkutti olohuoneeseen. Kymmenennen kerran jälkeen vedin makkarin oven eteen portin kiinni ja Sigi majoittui sängyn alle nukkumaan. Ja siellä sitten onkin sen jälkeen saanut nukkua... paitsi viime yönä, kun se päätti yllättäen majoittua Jarin kainaloon. Taisimme siis saada sänkyyn toisen lämmittäjän.

Pii taas sitten on se varsinainen reuhottaja noilla koirilla. Sen energian määrä on ihan mahdoton ja jalat vaan vie eteenpäin. Sigin saa jo rauhoittumaan, mutta sitten saapuu Pii ja tuo joko lelun tai sitten hyppää suoraan Sigin kimppuun. Ja taas on meno päällä. Nyt olenkin sitten kotona ollessa puuttunut todella paljon tuohon sisäkäyttäytymiseen ja vaatinut tuon rauhoittumisen. Ulkona sitten saa mennä ja reuhota niin paljon kuin haluaa.

Piin kanssa kävimme perjantaina BH-kaupunkitreeneissä ja ne sujuivatkin mielestäni ihan hyvin. Ohitukset ihmisten kanssa sekä ostoskärryjen kanssa olivat ihan ok eikä neiti reagoinut niihin mitenkään. Seinässä kiinni pysyi nätisti, lyhyitä aikoja tosin, jotta sain palkattua nätisti olemisesta. Eikä merkkiäkään hihnan puremisesta. Auton pysähtyessä rinnalle oli vain utelias, mutta ei merkkiäkään mistään jännityksestä. Ohi kävelevän koirankin Pii antoi mennä ohi ja kiinnitti ennemmin huomion muhun. Seuraavalla kerralla sitten vielä testataan tuo seinässä kiinni ollessa kävelevä koira sekä polkupyöräilijä. Nyt kun pääsisi kunnolla pian itse liikkeelle ja treenailemaan tuota tottista...

"lomailua"

Miramarin kanssa olemme tehneet paljon tyttöjen juttuja viikon sisällä. Jari on hommissa ja tällä hetkellä ajelee jossakin päin Hollantia. Maanantaina kävimme Zoolandiassa katselemassa talvisia eläimiä todella keväisessä säässä. Lunta ei ollut missään ja aurinko paistoi. Pakkasimme heti aamulla eväät kassiin ja herkuttelimme Zoolandian kota-alueella porojen seuratessa touhujamme.

Ulkoilemassa olivat myös ainakin hirvet, kameli, peurat, villisiat, albakat, emut, strutsit ja "kengurut". Näimme myös aivan ihania pieniä pupuja ja aaseja sekä "inkkariponin". Saimme kulumaan raittiissa säässä kolme tuntia. Kotiin tulikin sitten kaksi todella väsynyttä tyttöä. Illalla molemmille maittoi uni.

Huomenna pitäisi käydä Santerin 6-vuotissynttäreillä illalla ja ensi viikolla onkin Veeran 4-vuotisjuhlat. Miramarilla siis riittää juhlia. Hoidossa Miramari on käynyt tällä viikolla parina päivänä leikkimässä kavereiden kanssa ja iloisena sieltä onkin kotiin tullut reipas tyttö täynnä uusia ideoita leikkeihin ja askarteluihin...

Mulla siis alkoi sairasloma viime viikolla selän takia ja perjantaina sitten pitäisi aloittaa äitiysloma. Vauva potkii ja hikkailee reippaasti. Hikka tulee varsinkin jos olen syönyt ruisleipää. :) Perjantaina on vuorossa se lapsivesipunktio, jota jännitän ihan hirveästi, vaikka se kuitenkin on ihan rutiinijuttu sokerien ollessa korkealla ja vauvan kasvaessa reippaasti. Ensi viikolla onkin sitten ihan normaali ultra ja lääkärintarkistus TYKSissä. Silloin myös kuulee missä mennään vauvan kanssa tuossa kokoasiassa ja pitääkö ruveta käynnistelemään aikasemmin...

Ai, niin. Sigin olisi sunnuntaina tarkoitus lähteä pentunäyttelyyn katsomaan sukulaisia. Toivottavasti Jari ehtii siksi jo kotiin ja pääsee ajelemaan tuonne. Muuten sitten Miramari menee vaarin hoiviin ja mun pitää viedä tuo neitokainen ihan yksin tuonne. Onneksi paikalle on Marin toimesta jo kerätty handlereita eikä mun sitten ilmeisesti täydy tämän vatsan kanssa siellä lyllertää.

Se siitä lupauksesta...

päivitellä usein kuulumisia tänne. Kiitos Tanjalle huomautuksesta... pitää jälleen ryhdistäytyä. Meillä on taukoiltu edelleen aika paljon kaikkien koirien kanssa. Pientä kotitottelevaisuutta tietysti pidetään yllä, mutta emäntä on sen verran pullea, että ei saa aikaiseksi lähteä treeneihin. Sigi on Jarin kanssa päässyt muutaman kerran katselemaan agilityn maailmaa. Reipas ja rohkea tuo pieni tervulainen on tuolla hallillakin.

Sigi on siis kasvanut reippaasti ja ovatkin tällä hetkellä Piin kanssa samoissa mitoissa. Luonnetta löytyy ja kuriin pistetään kaikki, varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajat. Ihmisille Sigi on erittäin avoin, lenkkeillessä näköjään vähän turhankin reipas menemään kaikkien luokse. Sigin meinaan täytyy päästä nuolemaan kaikkien vastaantulijoiden naama...Muuten tämä karvaturri on kyllä todella hellyyttävä pieni paketti ja täysin isännän koira.

Pii taas on mamman mussukka ja Sigin kasvaessa jopa Piin todellinen luonne on tullut esiin. Jopa Pii näköjään osaa sanoa EI kakaralle ja komentaa pentua. Treenit ovat jääneet vähemmälle, mutta toivon pääseväni jälleen vauvan syntymän jälkeen mahdollisimman nopeasti kiinni koulutuksiin. Josko sitten syksyllä saataisiin niitä TOKOn ALO-tuloksiakin aikaiseksi ja vaikka sitä BH-koetta kasattua kuntoon...

Tiltu viettää aika tavalla oloneuvoksen päiviä maaten korituolissaan ja pöristessä tervukakaroille. "Kakarat kuriin ja järjestykseen" onkin Tiltun tämän hetkinen tehtävä. Matala tappijalka pärjää kuitenkin hyvin tuolla tervujen temmellyksessä mukana. Tällä hetkellä siis ainakin lauman järjestys näyttäisi olevan aika kohdallaan.

Ja sitten meidän ihmisten kuulumisia. Muutoksia on aika paljon tapahtunut. Miramari täytti tammikuun lopussa neljä vuotta. Reipas tyttö mietiskelee tällä hetkellä isosiskon tulevaa rooliaan ja pieniä uhmanpoikasiakin välillä on näkyvissä. Onneksi tuo uhmailu on pientä ja vieläkin ihan puheella pääsemme nopeasti yhteisymmärrykseen. Hoidossa Miramari on reipas. Nyt vaan sittten maaliskuun alusta hoito muuttuu osa-aikaiseksi, kun mun äitiysloma alkaa.

Talvi on ollut pienen ihmisen kannalta aika surkea, kun ei ole päässyt pulkkailemaan tai hiihtämään. Keskiviikkona Miramari kuitenkin pääsi mamin kanssa Kupittaalle mato-luistelemaan. Intoa täynnä kirpparilta ostettujen luistimien kanssa neiti luisteli 200 metriä ja sitten oli ekakertalaisen jalat jo aivan uupuneet. Tänään kuitenkin olisi tarkoitus kokeilla uudestaan luistimia... tällä kertaa jäähallissa.

Mulla sitten työrupeama on hiukaksi aikaa ohi. Keskiviikosta asti olen ollut sairaslomalla ja sitten 29.2. alkaakin jo äitiysloma. Vatsa on kasvanut todella isoksi ja niin on aika isohko myös lääkäreiden mukaan vauvakin. Maanantaina tehdyn painoarvion mukaan sillä hetkellä 2800 grammaa. Ensi viikolla joudun lapsivesipunktioon, jotta nähdään keuhkojen kypsyys. Jos siis vauvan kasvu jatkuu reippaana ja synnytystä joudutaan käynnistelemään aikaisemmin.

Jari taas on muuttanut työnsä takaisin isojen autojen pariin ja ajelee välillä ympäri Eurooppaa ja välillä ympäri etelä-Suomea. Outoa tottua noihin pidempiin poissaoloihin, mutta hyvinhän tämän tyttölauman kanssa on sujunut jo nämä pari kertaa. Sigillä vaan aina on pientä eroahdistusta, kun isäntä ei tulekaan yöksi kotiin, mutta muutaman illan jälkeen taas rauhoittuu ja nukkuu yönkin kunnolla.

Tässäpä taitaa olla tämän hetken kuulumiset ja nyt koitan laitella näitä kuulumisia hiukan useamminkin. Taitavat kotisivutkin kaivata uusimista ja päivittelyjä. Kuvia on koneella ihan mukavasti odottamassa muokkailua...