Vauvan tuoksua...

Perjantaina aamulla kello 8.51 syntyi meidän pieni poika. Painoa oli 4060 grammaa ja pituus oli 51cm. Synnytyksen alku kesti pitkään, mutta sitten kun kaikki saatiin hyvin käyntiin niin loppu sujuikin sitten nopeasti. Kätilökään ei ollut uskoa kun ilmoitin, että nyt se tulee... ja synnytys sujui niin hyvin, että pääsin itse kotiin jo lauantaina.

Hiukan mutkia on kuitenkin pikkuisella alkutaipaleellaan. "Oskarilla" todettiin peräsuolen toiminnassa jotain hämminkiä, mutta nekin saadaan onneksi hoidettua kuntoon. Hoito aloitettiin heti ja sen takia pikkuinen joutuu nyt vielä olemaan seurannassa TYKSissä tämän viikon. Toimenpiteet menivät hyvin ja paraneminen on alkanut hienosti. Tänään aloitettiin jo maitoruokinta suun kautta.

Isosisko jo odottaa malttamattomana pikkuveljeä kotiin. Hiukan ihmeellistähän hänelle oli, kunnei ole vielä nähnyt veljeä ja vanhemmatkin juoksevat sairaalassa pari kertaa päivässä. Miramari on kuitenkin piirtänyt kaikenlaisia kuvia "Oskarille" ja veljeä odottaa jopa pieni paketti tuolla hoitopöydällä.

Pääsiäistä odotellessa...

... teimme Miramarin kanssa "sulkaoksia" ja haimme pajunkissoja. Pupuja ja kaneja on pienen ihmisen huoneeseen laitettu urakalla. Ihanan reipas tuo pieni isosiskoksi tuloaan odotteleva pikkuihminen. Välillä tulee pieniä kritinöitä, kunnei aina tiedä mitä tuossa pienessä päässä liikkuu, mutta yleensä ottaen kovasti vauvan tuloa odotellaan. Miramari sitten valtasi isin paikan sängyssä, kun Jari lähti taas ajelemaan kohti Hollantia. Tulee kuulemma tuossa paikassa paremmin uni. :-)

Myös me vanhemmat jo odottelemme innolla uutta tulokasta. Pääsiäisen jälkeen sitten jossakin vaiheessa aloittelevat käynnistelyn, jollei sitten tuo pieni veijari itse ennen päätä tulla maailmaan. Yritys on kova jo, ainakin potkuista ja liikkeistä päätellen. Kunhan vaan mun oma selkä kestäisi tämän etupainon. Hassua ajatella, että muutaman viikon päästä meillä voi jo olla nyytti kainalossa. Vastahan se testi näytti positiivista... Vauvalle saatiin kasattua sitten sänkykin valmiiksi ja nyt pitäisi vielä lähteä hakemaan pinnasuoja. Sitten alkaakin kaikki tarpeellinen olla valmiina uudelle tulokkaalle. Eilen haimme Miramarin kanssa turvakaukalon.

Sigistäkin sitten on tullut iso tyttö. Yöunet ollaan saatu aikaiseksi tuolle pikkupöllöllekin. Viime yönäkin majoittui nukkumaan sängyn alle kymmeneltä illalla ja ulos halusi vasta kahdeksan aikaan aamulla. Näin ainakin silloin, kun Jari on ajossa. Nyt hiukan huolestuttaa tuo junioripöllö, kun se on oksentanut tänään jo muutaman kerran. Mitähän se taas on syönyt pihalta?

Hiljaiseloa...

meillä on sitten todella rauhallista ollut viikon verran. Jari on kotona välillä muutaman päivän ja itse saan hengähtää. Tai siis sen verran rauhallista, mitä voi olla, kun talossa asustaa pieni lapsi ja kolme koiraa, joista kaksi elohopea-tervua.

Nyt kun olen ollut muutaman viikon kotona niin on ollut aikaa seurailla noita kahta tervulaista. Sigi on tietysti vielä sähläävä pentu, mutta myös sellainen pököpäinen jököttäjä. Ulkonakin voi vaan istua ja katsella pitkänkin aikaa maailman menoa tai puiden oksien heilumista tullessa. Ja jos tuo neiti jotain on päättänyt, niin se pitää. Yhden yön tappelin sen kanssa nukkumapaikasta. Sigihän on nukkunut sellaisen aitauksen sisällä, kun muuten vaeltelee koko ajan ja saa sitten tietysti ainakin Piin mukaan riekkumiseen. Sigi päätti sitten ettei siellä aitauksessa voi nukkua ja hyppäsi sieltä pois. Joka kerta palautin vekaran sinne yhtä päättäväisesti, mutta kaksi minuuttia ja boing... kaveri jolkutti olohuoneeseen. Kymmenennen kerran jälkeen vedin makkarin oven eteen portin kiinni ja Sigi majoittui sängyn alle nukkumaan. Ja siellä sitten onkin sen jälkeen saanut nukkua... paitsi viime yönä, kun se päätti yllättäen majoittua Jarin kainaloon. Taisimme siis saada sänkyyn toisen lämmittäjän.

Pii taas sitten on se varsinainen reuhottaja noilla koirilla. Sen energian määrä on ihan mahdoton ja jalat vaan vie eteenpäin. Sigin saa jo rauhoittumaan, mutta sitten saapuu Pii ja tuo joko lelun tai sitten hyppää suoraan Sigin kimppuun. Ja taas on meno päällä. Nyt olenkin sitten kotona ollessa puuttunut todella paljon tuohon sisäkäyttäytymiseen ja vaatinut tuon rauhoittumisen. Ulkona sitten saa mennä ja reuhota niin paljon kuin haluaa.

Piin kanssa kävimme perjantaina BH-kaupunkitreeneissä ja ne sujuivatkin mielestäni ihan hyvin. Ohitukset ihmisten kanssa sekä ostoskärryjen kanssa olivat ihan ok eikä neiti reagoinut niihin mitenkään. Seinässä kiinni pysyi nätisti, lyhyitä aikoja tosin, jotta sain palkattua nätisti olemisesta. Eikä merkkiäkään hihnan puremisesta. Auton pysähtyessä rinnalle oli vain utelias, mutta ei merkkiäkään mistään jännityksestä. Ohi kävelevän koirankin Pii antoi mennä ohi ja kiinnitti ennemmin huomion muhun. Seuraavalla kerralla sitten vielä testataan tuo seinässä kiinni ollessa kävelevä koira sekä polkupyöräilijä. Nyt kun pääsisi kunnolla pian itse liikkeelle ja treenailemaan tuota tottista...