Apua, miten aikaa kuluukaan...

Vastahan tuota poikaa olin synnyttämässä ja huomenna on tuosta tapahtumasta jo kulunut neljä viikkoa. Poika on kasvanut ja komistunut ;-) . Tänään on iltapäivällä neuvola ja saadaan sitten uudet strategiset mitat.

Miramari kaipailee kavereitaan ja tänään halusikin sitten hoitoon leikkimään "edes joskus" kavereiden kanssa. Jospa sitten päivän aikana saisi purettua vähän energiaakin pois. Sitä kun on jälleen kertynyt aika roimasti ja pieniä uhman poikasia on tullut aika useinkin. Lieneekö osittain syynä myös Jarin työt, jotka ovat pitäneet isän poissa kotoa nyt sitten melkeinpä kokonaiset kolme viikkoa. Miramari meinaan tuntuu nyt sitten kaipaavan isää todella paljon.

Pölöillä on sitten virtaa todella paljon. Jotakin niille olisi kehitettävä. Äidin kanssa jo juttelin lauantai vapaista joko iltaisin tai sitten aamulla. Piillä alkoi juoksu, joten hallille sen kanssa ei ole menemistä, mutta jos muutaman jälkitreenin saisi tehtyä. Joutuisi nenä taas töihin. Onneksi Sigi on sitten muuten "rauhallisempi". Piillä tuo jolkuttaminen, juokseminen ja meneminen on veressä ja se on muutenkin rauhattomamman oloinen. Sigin saa helposti makaamaan ja olemaan lunkisti sisällä, kun ensin saa Piin olemaan hetken paikallaan. Nytkin Sigi lämmittää mun varpaita.

Muuten elämä sitten meneekin omalla painollaan. Neuvolakäyntejä, Miran kanssa tuhtailua ja leikkimistä ja vauvan hoitoa... ja Jarinkin toivon saavani kotiin muutamaksi päiväksi viikonloppuna. Ristiäisiä suunnitellaan ja näillä näkymin poika saa virallisen nimen sitten 25.5. Liedon kirkossa. Ja pappina on sitten Erkki Marttinen, joka on kastanut Miramarinkin ja ollut mun rippipappina.