Juhannus meni...

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina Tiltu pääsi Tuorlaan kisailemaan agilityssä TSAUn juhannuskisoihin. Puoleen vuoteen neitokainen ei ole nähnyt esteitä. Ekalta radalta HYL ja toiselta sitten virheitä muutama. Vauhti ei tällä vauhtinakilla tällä kertaa ollut päätä huimaava. Lieneekö ikä jo painavan vai olikohan nurmipohja oudon tuntuinen noihin tappijalkoihin.

Miramari ja Oskari viettivät tuon perjantain mamin ja vaarin seurassa. Mira oli tehnyt vihtoja meille vaarin kanssa. Oskari taas oli näyttänyt mamille suuret ruokahalunsa. Miten ihmeessä noin pieni miehenalku voi syödä noin paljon?

Lauantaina sitten belgit pääsivät näyttämään käyttäytymistaitojaan yleiselle paikalle. Kävimme lasten ja belgien kanssa katselemassa Tuorlassa kisoja. Tuorlan puput olivat Miramarin mieleen, Oskari taas veteli sikeitä melkeipä koko ajan. Tai siis heräsi vain pari kertaa syömään. Paljon on pentuja agi-ihmisillä tällä hetkellä. Miramari pääsi rapsuttelemaan muutamaa 10-viikkoista vauvelia. Eniten häntä ihastutti Marian ihana shelttivauva. Surku vei kyllä meidän pienen tytön sydämen.

Sunnuntain vietimmekin kotona ja kävimme vain pienellä kävelylenkillä paikalliseen jätskikiskaan. Sigi pääsi mukaan opettelemaan hihnassa kävelyä. Tänään maanantaina Jari sitten joutuukin taas lähtemään töihin ja me jäämme tänne touhuilemaan noita omia juttujamme Miramarin, Oskarin ja koirien kanssa. Viikolla on sitten Oskarin neuvola ja Miramarin hoitokaverit tulevat käymään meillä eli toimintaa kyllä löytyy, vaikka välillä tämä rekkamiehen vaimona oleminen onkin aika rankkaa. Nämä kotiviikot ovat mahtavia, mutta sitten taas Jarin lähteminen tien päälle tuntuu todella rankalta. Niin ja meidän puhelinlaskut ovat sitten kasvaneet ihan mahdottomiksi...

Juhannus lähenee.

Jari sai juuri mukavasti juhannukseksi lomaa töistä ja vietämmekin rauhallisen viikonlopun koirien ja lasten kanssa. Perjantaina poikkeamme Tuorlassa TSAUn agikisoissa Tiltun kanssa. Tiltu saa verestellä esteiden suoritustapoja kahden startin verran.

Ilmat viilenivät ja meidän koko perhe on saanut tuon ärsyttävän kesäflunssan. Pahiten siitä kärsii Oskari, joka sai ensimmäisen korvatulehduksensa. Miramari tuntuu päässeen tällä hetkellä vähimmällä.

Sunnuntaina käytiin katsomassa Hyvinkäällä Kuunsirpin tervuja RotuRace-tapahtumassa. Kaija oli saanut kerättyä neljä joukkuetta Marin kanssa ja oli todella mukava tavata ihania tervuja omistajineen pitkästä aikaa. Pii oli reipas ja saikin ihan mukavan ajan juoksustaan. Sigille taas iski matkalla epäusko ja hän jäi haahuilemaan matkalle. UUsintajuoksu sitten onnistui Jarin kanssa yhtämatkaa jolkutellen. Tulokseksi sitten Sigille tuli noin 14 sekuntia ja Jarille revähtänyt jalka.

Lämmintä pitää...

Todellakin kesäkuu on alkanut helteiden merkeissä. Koiratkin ovat yllättävän rauhallisia. Ulkona ollaan oltu todella paljon ja pihalle on nyt sitten istutettu paljon kukkia. Kiitos vaarille hyvistä taimista! Torstaina käytiin jälleen Hirvensalossa Oskarin kahden kummitädin luona. Kiitos mukavasta illasta ja grillihetkestä. Miramari on ihan innostunut Lauran kanssa juttelemisesta.

Jarikin tulee tänään kotiin työmatkalta. Lyhyeksi aikaa, mutta kuitenkin saamme viettää vähän aikaa koko perheen kanssa. Vielä yksi pidempi reissu ja sitten onkin viikon loma ja sopivasti juhannus. ;-) Haimme Miramarin kanssa jo pihvitkin valmiiksi niin saamme grillata ja saunoa illalla.

Oskari on kasvanut reippaasti ja ruoka maistuu pikkuherralle. Kävimme torstaina TYKSissä ja kaikki oli hyvin. Peräsuolen tukoskohta leikataan näillä näkymin elokuun puolivälissä. Kesän saamme siis nauttia ilman lääkärikäyntejä. Muuten pikku-ukkeli on ihan kunnossa ja kun tämän vaivan saamme hoidettua, joudumme käymään ainoastaan muutaman kerran kontrollissa sairaalassa. Muuten siis Oskari on terve pieni poitsu.

Mulle ja Miramarille on sitten iskenyt kunnon kesäflunssa. Kurkkua kirvelee ja yskittää sekä nenä on ihan tukossa. Toivottavasti Oskari ei tätä saa. Niin ja tietysti toivomme, ettei Jari saa tartuntaa, kun sitten sairastelee tuolla tienpäällä. Täytyy muistaa tarkistaa, että Buranat ja muut särkylääkkeet on hällä mukana.

Onpa tämä vaikeaa...

siis uuden sukunimen käyttö. Tai siis oikeammin sen oppiminen. Jopa ajokorttia uusiessani allekirjoitin kaikki paperit Arona. Toinen vaikeus on ollut netin keskustelupalstojen uuden sähköpostiosoitteen vaihtaminen. Kolmesta palstasta tunnukseni on muuttunut passiiviseksi ja olen saanut pyydellä admineilta jälleen aktivointia. Asia, jota ei todellakaan ennen tiedä kun sen on kokeillut.

Nyt on sitten ajokorttihakemus mennyt eteenpäin, samoin uusien pankkikorttien. Jotakin varmaan on unohtunut... No, onneksi kuitenkin väestörekisteriin tiedot olivat päivittyneet. Eli nyt viimeistään sitten olen virallisesti Kärkänen. :-)

Muuten päivät kuluvat omaa rataansa. Viime viikolla kyläilimme iltaisin lasten kanssa ja perjantaina Tanja poikkesi Joonan kanssa kylään. Olipa kiva jutella pitkästä aikaa pävälläkin aikuisen ihmisen kanssa. Ja vielä kun illalla ajelimme lasten kanssa moikkaamaan Teijaa ja Lauraa Hirvensaloon, niin sain oikein pulputella...

Lauantaina valmisteltiin Jarille yllätystä. Saunapuut olivat lopussa ja ajoimme kolme kuormaa puita autotalliin isän ja äidin pihalta. Nyt saamme saunoa... Illalla vielä kävin siimaleikkurilla ojanpientareet läpi. Miramari istutti takapihalle mamin kanssa kukkia ja jääkaapissa oli pihvit sunnuntaita varten. Oli kyllä ihanaa saada taas tuo isäntä kotiin viikon jälkeen.

Miramarin kärpäskammokin alkaa helpottaa. Eilen hän jo oli jopa yksin takapihalla Sigin kanssa. Vieläkin kyllä kärpäsen nähdessään voi kirkaista tai mutista jotakin, väsyneenä voi tulla hetki, jolloin kärpänen on maailman kamalin asia, mutta kaiken kaikkiaan tilanne alkaa rauhoittua. Eikä pahoa uhmakohtauksia ole tullut viikkoon. Josko se elämä palautuisi raiteilleen tälläkin rintamalla. Miramari kun muuten on maailman herttaisin tyttö, äidin pikku apulainen ja Oskarille ihana isosisko.

Paluu arkeen.

Paluu arkeen on tapahtunut. Jari lähti töihin ja minä olen kotona lasten ja koirien kanssa. Koko viikon on ollut todella upeita kelejä ja ulkoiltu ollaankin paljon.

Oskarilla oli neuvola. Pituutta herralla on jo 58,4cm ja painoa 5670 grammaa. Melkoinen paketti jo kannettavaksi. Äänteitä alkaa löytyä jo melko paljon ja kimeät kirkaisutkin onjo hanskassa. Hampaaton hymy saa äidin ja muut hyvälle tuulelle ja unenlahjat ovat edelleen mahtavat.

Miralla edelleen uhmailua ja kärpäspelkoa. Ulkona pitää koko ajan olla tekemistä, ettei noita lentäviä ötököitä ehditä tarkkailla. Tarrataulu on tehonnut aika hyvin ärripurrihetkillä. Jopa niin paljon, että ensimmäinen palkintokin haettiin viime viikolla.

Sigillä on sitten ruokailujen kanssa ongelmaa. Neiti nysvää ruokansa kanssa ja entinen ahne elukka on jopa turhankin huono syömään tällä hetkellä. Tuo junioribelgi kun muutankin on todella ruippana niin nyt saamme sitten yrittää sitä maanitella syömäänkin. Varsinkin kun tuossa ruokakupillekin on hyökkäämässä heti kaksi muuta kaveria.

Pii taas on reipas itsensä ja saanut kesän kunniaksi jälleen turkinkin yllensä. Pitäisi ottaa noistakin taas kuvia nettiin laitettavaksi. Sigi kun pudotti tuon hennon karvansa ja on saamassa uutta karvoitusta. Tiltu mennä posottaa entisellään ja pitää belgejä kurissa.

Itse olen pitkästä aikaa innostunut kanavatyöstä ja sain Oskarin suojelusenkelin valmiiksi. Miramari haluaa nyt sitten samanlaisen, mutta tytön. Sitäkin on jo aloiteltu. Viikko on kulunut todella nopeasti. Olemme käyneet vaihtelemassa mun nimeä eri paikoissa, mutta asiaa on vaikeuttanut, kunnei uusi sukunimi vielä näy väestörekisterin tiedoissa. Eikä mulla oikein ole mitään, millä todistaa nimenmuutos. Jollei maanantaina tuo sukunimitieto ole rekisterissä, täytyy mun hakea varmaan tuo virkatodistus. Saisi hoidettua kaikki asiat kuntoon.