Se siitä lupauksesta...

päivitellä usein kuulumisia tänne. Kiitos Tanjalle huomautuksesta... pitää jälleen ryhdistäytyä. Meillä on taukoiltu edelleen aika paljon kaikkien koirien kanssa. Pientä kotitottelevaisuutta tietysti pidetään yllä, mutta emäntä on sen verran pullea, että ei saa aikaiseksi lähteä treeneihin. Sigi on Jarin kanssa päässyt muutaman kerran katselemaan agilityn maailmaa. Reipas ja rohkea tuo pieni tervulainen on tuolla hallillakin.

Sigi on siis kasvanut reippaasti ja ovatkin tällä hetkellä Piin kanssa samoissa mitoissa. Luonnetta löytyy ja kuriin pistetään kaikki, varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajat. Ihmisille Sigi on erittäin avoin, lenkkeillessä näköjään vähän turhankin reipas menemään kaikkien luokse. Sigin meinaan täytyy päästä nuolemaan kaikkien vastaantulijoiden naama...Muuten tämä karvaturri on kyllä todella hellyyttävä pieni paketti ja täysin isännän koira.

Pii taas on mamman mussukka ja Sigin kasvaessa jopa Piin todellinen luonne on tullut esiin. Jopa Pii näköjään osaa sanoa EI kakaralle ja komentaa pentua. Treenit ovat jääneet vähemmälle, mutta toivon pääseväni jälleen vauvan syntymän jälkeen mahdollisimman nopeasti kiinni koulutuksiin. Josko sitten syksyllä saataisiin niitä TOKOn ALO-tuloksiakin aikaiseksi ja vaikka sitä BH-koetta kasattua kuntoon...

Tiltu viettää aika tavalla oloneuvoksen päiviä maaten korituolissaan ja pöristessä tervukakaroille. "Kakarat kuriin ja järjestykseen" onkin Tiltun tämän hetkinen tehtävä. Matala tappijalka pärjää kuitenkin hyvin tuolla tervujen temmellyksessä mukana. Tällä hetkellä siis ainakin lauman järjestys näyttäisi olevan aika kohdallaan.

Ja sitten meidän ihmisten kuulumisia. Muutoksia on aika paljon tapahtunut. Miramari täytti tammikuun lopussa neljä vuotta. Reipas tyttö mietiskelee tällä hetkellä isosiskon tulevaa rooliaan ja pieniä uhmanpoikasiakin välillä on näkyvissä. Onneksi tuo uhmailu on pientä ja vieläkin ihan puheella pääsemme nopeasti yhteisymmärrykseen. Hoidossa Miramari on reipas. Nyt vaan sittten maaliskuun alusta hoito muuttuu osa-aikaiseksi, kun mun äitiysloma alkaa.

Talvi on ollut pienen ihmisen kannalta aika surkea, kun ei ole päässyt pulkkailemaan tai hiihtämään. Keskiviikkona Miramari kuitenkin pääsi mamin kanssa Kupittaalle mato-luistelemaan. Intoa täynnä kirpparilta ostettujen luistimien kanssa neiti luisteli 200 metriä ja sitten oli ekakertalaisen jalat jo aivan uupuneet. Tänään kuitenkin olisi tarkoitus kokeilla uudestaan luistimia... tällä kertaa jäähallissa.

Mulla sitten työrupeama on hiukaksi aikaa ohi. Keskiviikosta asti olen ollut sairaslomalla ja sitten 29.2. alkaakin jo äitiysloma. Vatsa on kasvanut todella isoksi ja niin on aika isohko myös lääkäreiden mukaan vauvakin. Maanantaina tehdyn painoarvion mukaan sillä hetkellä 2800 grammaa. Ensi viikolla joudun lapsivesipunktioon, jotta nähdään keuhkojen kypsyys. Jos siis vauvan kasvu jatkuu reippaana ja synnytystä joudutaan käynnistelemään aikaisemmin.

Jari taas on muuttanut työnsä takaisin isojen autojen pariin ja ajelee välillä ympäri Eurooppaa ja välillä ympäri etelä-Suomea. Outoa tottua noihin pidempiin poissaoloihin, mutta hyvinhän tämän tyttölauman kanssa on sujunut jo nämä pari kertaa. Sigillä vaan aina on pientä eroahdistusta, kun isäntä ei tulekaan yöksi kotiin, mutta muutaman illan jälkeen taas rauhoittuu ja nukkuu yönkin kunnolla.

Tässäpä taitaa olla tämän hetken kuulumiset ja nyt koitan laitella näitä kuulumisia hiukan useamminkin. Taitavat kotisivutkin kaivata uusimista ja päivittelyjä. Kuvia on koneella ihan mukavasti odottamassa muokkailua...