Juhannus meni...

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina Tiltu pääsi Tuorlaan kisailemaan agilityssä TSAUn juhannuskisoihin. Puoleen vuoteen neitokainen ei ole nähnyt esteitä. Ekalta radalta HYL ja toiselta sitten virheitä muutama. Vauhti ei tällä vauhtinakilla tällä kertaa ollut päätä huimaava. Lieneekö ikä jo painavan vai olikohan nurmipohja oudon tuntuinen noihin tappijalkoihin.

Miramari ja Oskari viettivät tuon perjantain mamin ja vaarin seurassa. Mira oli tehnyt vihtoja meille vaarin kanssa. Oskari taas oli näyttänyt mamille suuret ruokahalunsa. Miten ihmeessä noin pieni miehenalku voi syödä noin paljon?

Lauantaina sitten belgit pääsivät näyttämään käyttäytymistaitojaan yleiselle paikalle. Kävimme lasten ja belgien kanssa katselemassa Tuorlassa kisoja. Tuorlan puput olivat Miramarin mieleen, Oskari taas veteli sikeitä melkeipä koko ajan. Tai siis heräsi vain pari kertaa syömään. Paljon on pentuja agi-ihmisillä tällä hetkellä. Miramari pääsi rapsuttelemaan muutamaa 10-viikkoista vauvelia. Eniten häntä ihastutti Marian ihana shelttivauva. Surku vei kyllä meidän pienen tytön sydämen.

Sunnuntain vietimmekin kotona ja kävimme vain pienellä kävelylenkillä paikalliseen jätskikiskaan. Sigi pääsi mukaan opettelemaan hihnassa kävelyä. Tänään maanantaina Jari sitten joutuukin taas lähtemään töihin ja me jäämme tänne touhuilemaan noita omia juttujamme Miramarin, Oskarin ja koirien kanssa. Viikolla on sitten Oskarin neuvola ja Miramarin hoitokaverit tulevat käymään meillä eli toimintaa kyllä löytyy, vaikka välillä tämä rekkamiehen vaimona oleminen onkin aika rankkaa. Nämä kotiviikot ovat mahtavia, mutta sitten taas Jarin lähteminen tien päälle tuntuu todella rankalta. Niin ja meidän puhelinlaskut ovat sitten kasvaneet ihan mahdottomiksi...