Hiljaiseloa...

meillä on sitten todella rauhallista ollut viikon verran. Jari on kotona välillä muutaman päivän ja itse saan hengähtää. Tai siis sen verran rauhallista, mitä voi olla, kun talossa asustaa pieni lapsi ja kolme koiraa, joista kaksi elohopea-tervua.

Nyt kun olen ollut muutaman viikon kotona niin on ollut aikaa seurailla noita kahta tervulaista. Sigi on tietysti vielä sähläävä pentu, mutta myös sellainen pököpäinen jököttäjä. Ulkonakin voi vaan istua ja katsella pitkänkin aikaa maailman menoa tai puiden oksien heilumista tullessa. Ja jos tuo neiti jotain on päättänyt, niin se pitää. Yhden yön tappelin sen kanssa nukkumapaikasta. Sigihän on nukkunut sellaisen aitauksen sisällä, kun muuten vaeltelee koko ajan ja saa sitten tietysti ainakin Piin mukaan riekkumiseen. Sigi päätti sitten ettei siellä aitauksessa voi nukkua ja hyppäsi sieltä pois. Joka kerta palautin vekaran sinne yhtä päättäväisesti, mutta kaksi minuuttia ja boing... kaveri jolkutti olohuoneeseen. Kymmenennen kerran jälkeen vedin makkarin oven eteen portin kiinni ja Sigi majoittui sängyn alle nukkumaan. Ja siellä sitten onkin sen jälkeen saanut nukkua... paitsi viime yönä, kun se päätti yllättäen majoittua Jarin kainaloon. Taisimme siis saada sänkyyn toisen lämmittäjän.

Pii taas sitten on se varsinainen reuhottaja noilla koirilla. Sen energian määrä on ihan mahdoton ja jalat vaan vie eteenpäin. Sigin saa jo rauhoittumaan, mutta sitten saapuu Pii ja tuo joko lelun tai sitten hyppää suoraan Sigin kimppuun. Ja taas on meno päällä. Nyt olenkin sitten kotona ollessa puuttunut todella paljon tuohon sisäkäyttäytymiseen ja vaatinut tuon rauhoittumisen. Ulkona sitten saa mennä ja reuhota niin paljon kuin haluaa.

Piin kanssa kävimme perjantaina BH-kaupunkitreeneissä ja ne sujuivatkin mielestäni ihan hyvin. Ohitukset ihmisten kanssa sekä ostoskärryjen kanssa olivat ihan ok eikä neiti reagoinut niihin mitenkään. Seinässä kiinni pysyi nätisti, lyhyitä aikoja tosin, jotta sain palkattua nätisti olemisesta. Eikä merkkiäkään hihnan puremisesta. Auton pysähtyessä rinnalle oli vain utelias, mutta ei merkkiäkään mistään jännityksestä. Ohi kävelevän koirankin Pii antoi mennä ohi ja kiinnitti ennemmin huomion muhun. Seuraavalla kerralla sitten vielä testataan tuo seinässä kiinni ollessa kävelevä koira sekä polkupyöräilijä. Nyt kun pääsisi kunnolla pian itse liikkeelle ja treenailemaan tuota tottista...