Paluu arkeen.

Paluu arkeen on tapahtunut. Jari lähti töihin ja minä olen kotona lasten ja koirien kanssa. Koko viikon on ollut todella upeita kelejä ja ulkoiltu ollaankin paljon.

Oskarilla oli neuvola. Pituutta herralla on jo 58,4cm ja painoa 5670 grammaa. Melkoinen paketti jo kannettavaksi. Äänteitä alkaa löytyä jo melko paljon ja kimeät kirkaisutkin onjo hanskassa. Hampaaton hymy saa äidin ja muut hyvälle tuulelle ja unenlahjat ovat edelleen mahtavat.

Miralla edelleen uhmailua ja kärpäspelkoa. Ulkona pitää koko ajan olla tekemistä, ettei noita lentäviä ötököitä ehditä tarkkailla. Tarrataulu on tehonnut aika hyvin ärripurrihetkillä. Jopa niin paljon, että ensimmäinen palkintokin haettiin viime viikolla.

Sigillä on sitten ruokailujen kanssa ongelmaa. Neiti nysvää ruokansa kanssa ja entinen ahne elukka on jopa turhankin huono syömään tällä hetkellä. Tuo junioribelgi kun muutankin on todella ruippana niin nyt saamme sitten yrittää sitä maanitella syömäänkin. Varsinkin kun tuossa ruokakupillekin on hyökkäämässä heti kaksi muuta kaveria.

Pii taas on reipas itsensä ja saanut kesän kunniaksi jälleen turkinkin yllensä. Pitäisi ottaa noistakin taas kuvia nettiin laitettavaksi. Sigi kun pudotti tuon hennon karvansa ja on saamassa uutta karvoitusta. Tiltu mennä posottaa entisellään ja pitää belgejä kurissa.

Itse olen pitkästä aikaa innostunut kanavatyöstä ja sain Oskarin suojelusenkelin valmiiksi. Miramari haluaa nyt sitten samanlaisen, mutta tytön. Sitäkin on jo aloiteltu. Viikko on kulunut todella nopeasti. Olemme käyneet vaihtelemassa mun nimeä eri paikoissa, mutta asiaa on vaikeuttanut, kunnei uusi sukunimi vielä näy väestörekisterin tiedoissa. Eikä mulla oikein ole mitään, millä todistaa nimenmuutos. Jollei maanantaina tuo sukunimitieto ole rekisterissä, täytyy mun hakea varmaan tuo virkatodistus. Saisi hoidettua kaikki asiat kuntoon.